Moikat täältä levättyjen päivien keskeltä. Lopetin tosiaan pari viikkoa sitten erään pidemmän prokkiksen, jota kuvailtiin aika tiiviisti kuusi viikkoa. Mun Snapchat täyttyi aikaisista aamuvideoista ja yöllisistä höpinöistä kuvauksien jälkeen. Sain jopa muutaman uteliaan yhtyedenoton koskien yöllisiä kuvauksiani, että oliko kyseessä aikuisleffat ja K18-materiaali, ei, ei sentään.

Pari viikkoa sen jälkeen on hujahtanut ohitseni väsymyksen ja nyt se loppui -semimasennuksen parissa. On ollut outoa, kun kotini ei olekaan enää muistuttanut maailman vaikeinta esterataa ja aamiaisen on ehtinyt syömään muualla kuin autossa liikennevalojen aikana.

Heinäkuusta asti on menty aika lujaa työrintamalla. Duuneja kertyi valtava määrä, josta toki olin erittäin onnellinen. Sitä vaan ajatteli, että kyllä mä nyt jaksan. Kun olin saanut pitkästä aikaa raivattua kalenteristani tilaa treeneille PTni kanssa, huomasin, etten mä ole entiseni. Koko treeni tuntui järkyttävältä kidutukselta. Onhan toki PTni tottunut siihen, etten mä ole mikään helppo tapaus ja löydän valitettavia asioita enemmän kuin sun kaveripiirin pahin valittaja. Treenin ajan pidättelin itkua, mutta matkalla kotiin en pystynyt siihen enää. Onko tää nyt merkki jostain yliväsymyksestä vai mitä tässä nyt tapahtuu, kun keskellä päivää aukeaa kyynelkanavat ja tuntuu siltä, että romahtaa? Oonhan mä nyt tottunut siihen, että aina ei treenit kulje, mutta tää olotila oli jotain sellaista, mitä en kuvitellut itselleni ikinä.

sarb4

Mä olin vaan väsynyt. Väsymystä en saanut nukuttua pois, sillä unta oli mahdotonta saada ja aamuisin kello herätti vähän liiankin aikaisin. Koko ajan oli oltava jossain. Omaa vikaahan se oli, sillä mä olin se, joka sitä kalenteria rustaili. Illalla havahduin siihen, etten mä ollut aamiaisen jälkeen laittanut mitään ruokaa suuhuni. Asioita oli vaikea muistaa ja duuniin liittyviin käsikirjoituksiin piti keskittyä normaalia enemmän. Viikonloppuiltoinakaan en malttanut levätä, vaan kalenteri piti täyttää silloin jollain muulla oheistoiminnalla, kuten mimmiporukan värikynäilyhetkellä tai Showroomin discopallojen loisteessa jytän keskellä huutokuulumisten vaihdossa.

sarb1

Mitä mä opin? Älä täytä kalenteria aamusta yöhön. Vaikka luulet olevasi nuori, et välttämättä jaksa. Treeneissä en ole käynyt viikkoihin, mutta ensi viikolla kuntosalille palaa yhtä kokemusta rikkaampi ja elinvoimaisempi Sieppi. Älkää leikkikö terveydellänne. Mä selvisin tästä onneksi pienellä itkulla, moni muu ei.

Energiaa loppuviikkoon!

xo Sar

_DSC5839

”Käsittelet näitä kuvia nyt vähän liikaa! Epäluonnollisen valkoiset hamput esim.!”

”Ruma.”

”Epäluonnollinen.”

”Laukesin 69 kertaa.”

”Monen sällin kaa oot pannut? Satojen varmaan.”

”Sulla tulee olee maailman paskin iho 10 vuoden sisällä.”

”Ainut kuva ikinä mis näytät hyvin säilyneeltä 16veeltä.”

”Tissihuijaus yyh.”

”En syty tolle huulipunalle.”

”Taasko toi duckface.”

Tässä oli osa niistä kommenteista, mitkä kehtaa julkaista. Mitäs sanoisitte, jos teidän Instgram-kuva täyttyisi tällaisista kommenteista? Kuva, jossa meikkisi näyttää mielestäsi hienoimmalta ever tai kuva tilanteesta, jonka koet itsellesi tärkeäksi, ja haluat jakaa sen muille, joka samalla jää muistoksi itsellesi. Harvoin Instagramiin päätyy sellainen kuva, joka on otettu ykkösellä purkkiin vai?

Nykyisin kaiken voi piilottaa filttereiden taakse (kuulemma). Oli sitten huono hiuspäivä, muutama hassu finni tai edellisillan aiheuttamat silmäpussit. Tässä alla kuvat meistä niillä valtavilla muokkauksilla ja filtterfeillä:

IG3

On inhottavaa lukea kommentteja, missä arvuutellaan, millaisia ulkonäkömuutoksia meille on tehty. Emme ole itse niitä vastaan, mutta emme voisi tällä hetkellä kuvitellakaan ottavamme minkäänlaisia pistoksia tai edes harkitsevamme lähtöä kirurgin veitsen alle.  Toisaalta saa niin valtavan määrän negatiivista palautetta ulkonäön suhteen, tulee mieleen, haluavatko nämä anonyymit yllyttää kaunesoperaatioihin? Kun taas jotain muutetaan, on sekin väärin. Sosiaalinen media, sä olet hullu paikka.

Vaikka olemme jo vuosia olleet julkisuuden riepottelemana, ilkeät kommentit satuttavat aina. Toki kuori on kovettunut vuosien saatossa, mutta kyynelkanavia on vaikea kovettaa. Teidän sekuntien kirjoittama kommentti saattaa jonain päivänä painaa meidän mieltä enemmän kuin arvaattekaan.

_DSC5920

_DSC5873

Teidän kommenttien vastaanottaja on aivan tavallinen ihminen, eikä tunteeton super-olento. Kaikki kommentit ovat silti ehdottomasti tervetulleita. Emme voi kaikkia miellyttää, eikä se ole tarkoituskaan. Omaamme myös molemmat hyvän huumorintajun, joten ihan jokaisesta kommentista emme menetä yöuniamme. 😉 Muistetaan olla ihania toisillemme!

Kuvat: www.heliroosmae.com

<3 Sar  x Sab

 

 

 

 

 

 

 

_DSC6330

Sara:

1. En voi sietää kahvia tai energiajuomia, joten aikaiset aamut eivät siis todellakaan ole juttuni. Silti en ole elämäni aikana nukkunut kertaakaan pommiin, enkä myöskään harrasta torkkuherätyskellon käyttöä. Mun on pakko nousta aina saman tien ylös kellon soidessa.

2. Oon maailman huonoin saamaan ”asioita aikaiseksi”. Maksan laskut vasta silloin, kun oon saanut liian monta muistutuslaskua. Duunikeikkojen laskuttaminen on myös jotenkin äärettömän työläs projekti, joten nekin hommat venyy aina kuukausien päähän itse työkeikasta.

3. En osaa säilyttää kaapeissa herkkuja. Joko syön ne kaikki(!?) tai laitan roskiin, etten vahingossakaan söisi niitä kaikkia. Joudun vielä viemään kyseisen roskapussin ulos roskakatokseen, jotta herkut todellakin pysyvät siellä roskiksessa.

4. Huonoimmat tapani ovat laitticolan sekä vadelman makuisen Tripin ylenpalttinen lipittäminen, sekä kännykän näpyttäminen vähintään kymmenen minuutin välein.

5. ”Otetaan tänään sit ihan vaan nätisti viinii” -lause ei käy ikinä toteen. ”Mennää vaa dinnerille eikä yökerhoon” -lause on osoittautunut myöskin aika monta kertaa vääräksi.

_DSC6286

6. Kuuntelen samaa soittolistaa päivittäin. En silti muista ikinä minkään ulkomaalaisen biisin esittäjää, saatika kappaleen nimeä, enkä missään tapauksessa biisin sanoja!

7. Laukustani täytyy löytyä aina purukumia ja hiuslakkaa. Ja jos on oikein kiire, eikä roskista lähellä, laukustani löytyy myös pureskeltuja purkkia. Uskomatonta.

8. En maksa ikinä kolikoilla, sillä en halua jumittaa koko kassajonoa vain sen takia, että löytäisin oikeat kolikot. Kassajono on yleensä täynnä vihaisia, nälkäisiä ja kiireisiä ihmisiä. Sen takia kotoani löytyy valtava laatikko täynnä senttejä ja euroja.

9. Kävellessäni pimeällä puhun aina leikisti puhelimeen, sillä se rauhoittaa oloani, ja harvoin jengi silloin pysäyttelee.

10. Mulla menee parkkipaikan etsimisessä yleensä aina vähintään 15 minuuttia, sillä taskuparkkeeraukset eivät ole vahvinta osaamisaluettani – parkkisakot sen sijaan ovat.

_DSC6382

Sabina:

1. Burger lover.

2. Basically ”anytype of food” lover.

2. Multa löytyy kotoa paljon kenkiä, mitä en ole käyttänyt vielä kertaakaan.

3. Snoukkamimmi!

4. Rakastan nauramista ja huumoria; oli huumori sitten hyvää tai huonoa (nauraminen on terveellistä!).

5. Stressinsietokykyni ei ole paras mahdollinen. Kun mulla on kiire, se saattaa johtaa siihen, että…

6. … Olen tempperamenttinen, enkä osaa peitellä tunteitani.

7. Hiuksiani ei ole koskaan värjätty.

8. Ihannoin Doutzen Kroesia.

9. Ystäväni ihmettelevät edelleen, miten vähän käytän hiuslakkaa. Käytän sitä vaan pakon edessä, mm. kuvauksissa.

10. Oon erinomainen beach bum. Rakastan siis aurinkoa, lämpöä ja bikineitä.

_DSC6294

<3: Sar X Sab

Kuvat: www.heliroosmae.com