Tässä ollaan pyöritty niin sydänpäissään aiemmat viikot, että blogikin jäänyt pienelle jäähylle. Tosin osittainen syy saattaa olla myös se, että en ole vieläkään saanut alkukuukaudesta tilaamaani kameraa. Suosittelisin Verkkokaupan muuttamaan toimintamallia, niin kauppakin kävisi. Joten hyvällä pikselimäärällä otettuja duckface-kuvia tai belfieitä ei siis vieläkään ole luvassa. Belfiestä tulikin mieleen, että sain viime kesänä viestin iltapäivälehdiltä, voisinko ottaa sellaisen, jonka he sitten netissä julkaisisivat muiden belfieiden kanssa(MITÄ?!). Ne, jotka luulevat siis minun lähteneen jokaiseen höpötykseen mukaan, ei pidä paikkaansa. Jes. Sieppipisteet toivottavasti nousivat.

Varasimme mun ystäväni kanssa matkat Nykiin ja Barbadokselle. Vielä silloin reissuun oli valtavasti aikaa, mutta näin maanantaina heräsin taas todellisuuteen(kuten joka maanantai), ja totesin itselleni, että seitsemän päivän päästä olen lentokoneessa kärsimässä liian monen tunnin somehiljaisuudesta. Vähän rankkaa, mutta niin siistiä. Jos teistä joku on käynyt vinguttelee korttia Nykissä tai polttamassa ihon palmujen alla Barbadoksella, kaikki huonotkin vinkit otetaan avosylin vastaan.

Tämän ilman takia piti piristää itseä näillä viime kevään lomakuvilla, jotta sängystä pääsi ylös.

12305467_10206435480540456_328433122_n

12309055_10206435509781187_168788589_n 12319584_10206435510141196_40442155_n

12319702_10206435509861189_1845382767_n

12309386_10206435522021493_1512353687_n 12312037_10206435522141496_2064600244_n

12278079_10206435480740461_1771196377_n 12305516_10206435480500455_533831090_n

Paljon on tullut postaustoiveita meikki- ja hiushommista. Lähden kohta vihaisena avautumaan Verkkokaupan myyjälle ja kyselemään kamerani perään, niin eiköhän tällä viikolla noita postauksia putkahtele ulos. Moni oli myös toivonut ruokavaliopostausta, mutta jos yhtään aikaisempien viikkojen ruokapäiväkirjan mukaan elellään tulevaisuudessakin, se ei ole kenenkään silmille hyväksi, varsinkaan mun PT:n, Jucin. Mut täs nyt on ollu vähän kaikenlaista.

Tää oli tämmönen nopee moikkaus teille, jotka jaksatte pienen hiljaiselonkin jälkeen palata uudelleen ja uudelleen tsekkaamaan, onko tänne mitää järkevää tullut ulos. Tälläkään kertaa ei tosin mitään järkevää, mut välillä pitää päästä höpöttelee, vaikka ei mitään oikeeta asiaa ois.

Ja ainiin. Mä oon aika onnellinen tällä hetkellä. Oisin voinut tehdä jonkun onnellisuuspostauksen myös, mutta se ois ollut jo liian överilirkuttelua näin maanantaipäivään.

Puss. Ihanaa viikkoa kaikille.

xo Sar

Tällä viikolla olen..

.. haahuillut Ikeassa etsien sopivaa kenkähyllyä liian monelle uudelle kenkäparilleni tuloksetta. Tosin löysin kaikkea muuta olennaista, kuten meikkihyllyn(?!).

.. vältellyt keittiötä erittäin onnistuneesti. Yhtäkään lounasta en ole tainnut kokata itse. Teatterin salaatti – miksi olet niin hyvää?

.. innostunut halloweenista liikaakin, ja pohtinut, miksi ihmeessä olen skipannut aiemmat halloweenit. Täähän on siistimpää kuin joulu! Kohta saan pukea päälleni lateksiasun ja valittaa, kuinka kuuma se on.

.. innostunut myymään vanhaa elektroniikkaa ja ostamaan uutta, joka tosin ei ole hyvä asia. Laitoin tilaukseen mm. kameran, jossa oli liian monta näppäintä, ja joka näytti vaikeammalta kuin lukion matikankirjat. Ei hyvää päivää.

.. herännyt syksyyn. Aikaisemmin oon kai ollut niin kiireinen, etten ole huomannut tuota upeaa maisemaa tai ripseni ovat olleet liian pitkät, joten näkökenttäni ei ole ollut kovinkaan valtaisa. Joka tapauksessa; ulkona on kaunista!

syksy1 syksy2 syksy3

.. järjestänyt ensi viikolle omaa lomaa, jotta pääsen pitkästä aikaa pohjoiseen. Ehkä minut voi löytää myös Levikauden avajaisista Hullu Poro Areenalta. Ups.

.. säikähtänyt Snäpissä tulleita yksityiskuvia, joista en halua mainita sen enempää kuin että miksi, oi miksi?!

.. saanut hoidettua työasiat niin hyvin, että viikonlopun aikana mua odottaa kotitoimisto laskutuksen parissa. Neljä vuotta jo yrittäjänä, ja silti sama kaaos aina päällä.

.. fiilistellyt tulevaa joulukuun matkaa tekemällä kuitenkaan mitään sen eteen. Pitäisikö hotellit buukata tai kenties uusia vanha passi?

.. fiiliksissä perjantaista, kuten aina edellisilläkin viikoilla. Kyllä tää viikonloppu on ihmisen parasta aikaa.

Nyt äkkiä lompsikaa tonne syksyn sekaan ja sen jälkeen käykää hankkii joku överimagee halloweenasu sekä laittakaa viikonloppumoodi päälle! Let`s go!

Loistavaa viikonloppua kaikille.

xo Sar

Moikat täältä levättyjen päivien keskeltä. Lopetin tosiaan pari viikkoa sitten erään pidemmän prokkiksen, jota kuvailtiin aika tiiviisti kuusi viikkoa. Mun Snapchat täyttyi aikaisista aamuvideoista ja yöllisistä höpinöistä kuvauksien jälkeen. Sain jopa muutaman uteliaan yhtyedenoton koskien yöllisiä kuvauksiani, että oliko kyseessä aikuisleffat ja K18-materiaali, ei, ei sentään.

Pari viikkoa sen jälkeen on hujahtanut ohitseni väsymyksen ja nyt se loppui -semimasennuksen parissa. On ollut outoa, kun kotini ei olekaan enää muistuttanut maailman vaikeinta esterataa ja aamiaisen on ehtinyt syömään muualla kuin autossa liikennevalojen aikana.

Heinäkuusta asti on menty aika lujaa työrintamalla. Duuneja kertyi valtava määrä, josta toki olin erittäin onnellinen. Sitä vaan ajatteli, että kyllä mä nyt jaksan. Kun olin saanut pitkästä aikaa raivattua kalenteristani tilaa treeneille PTni kanssa, huomasin, etten mä ole entiseni. Koko treeni tuntui järkyttävältä kidutukselta. Onhan toki PTni tottunut siihen, etten mä ole mikään helppo tapaus ja löydän valitettavia asioita enemmän kuin sun kaveripiirin pahin valittaja. Treenin ajan pidättelin itkua, mutta matkalla kotiin en pystynyt siihen enää. Onko tää nyt merkki jostain yliväsymyksestä vai mitä tässä nyt tapahtuu, kun keskellä päivää aukeaa kyynelkanavat ja tuntuu siltä, että romahtaa? Oonhan mä nyt tottunut siihen, että aina ei treenit kulje, mutta tää olotila oli jotain sellaista, mitä en kuvitellut itselleni ikinä.

sarb4

Mä olin vaan väsynyt. Väsymystä en saanut nukuttua pois, sillä unta oli mahdotonta saada ja aamuisin kello herätti vähän liiankin aikaisin. Koko ajan oli oltava jossain. Omaa vikaahan se oli, sillä mä olin se, joka sitä kalenteria rustaili. Illalla havahduin siihen, etten mä ollut aamiaisen jälkeen laittanut mitään ruokaa suuhuni. Asioita oli vaikea muistaa ja duuniin liittyviin käsikirjoituksiin piti keskittyä normaalia enemmän. Viikonloppuiltoinakaan en malttanut levätä, vaan kalenteri piti täyttää silloin jollain muulla oheistoiminnalla, kuten mimmiporukan värikynäilyhetkellä tai Showroomin discopallojen loisteessa jytän keskellä huutokuulumisten vaihdossa.

sarb1

Mitä mä opin? Älä täytä kalenteria aamusta yöhön. Vaikka luulet olevasi nuori, et välttämättä jaksa. Treeneissä en ole käynyt viikkoihin, mutta ensi viikolla kuntosalille palaa yhtä kokemusta rikkaampi ja elinvoimaisempi Sieppi. Älkää leikkikö terveydellänne. Mä selvisin tästä onneksi pienellä itkulla, moni muu ei.

Energiaa loppuviikkoon!

xo Sar