Ruoka

01 elokuun, 2018

Jaoin eilen Instagramin stoorissa kuvan kakusta, jonka tein jälkkäriksi. Lähettelitte paljon viestejä ja kyselitte ohjetta siihen. Täytyy myöntää, että tämän kyseisen kakun tekemiseen mulla meni kymmenen minuuttia! Tein sen ruoanlaiton lomassa ja nälkä hiipi siinä vaiheessa jo itsellenikin. 😉

Kakku oli Naked Cake, jolloin kakun laidat jätetään kokonaan avonaisiksi. Tein tällä samalla kaavalla kakun myös kesäkuussa omille synttäreilleni, joten jaan kuvat molemmista versioista.

Omille synttäreilleni leivoin itse kakkupohjan, mutta eilisen kakkupohjan ostin valmiina kaupasta(oli ihan mielettömän hyvä).

•Kakun molemmat kerrokset kostutin maidolla

•Väliin laitoin mansikkahilloa, kermavaahtoa ja mansikan viipaleita reunoille, jolloin ne myös näkyvät kauniisti ulospäin

•Koristelin kakun kermavaahdolla, mansikoilla, mintunlehdillä ja halutessaan siihen voi laittaa myös syötäviä kukkia

Tästä syntyy kesän hittikakku ja keittiössä ei tarvi viettää kuin hetken! 😉

Synttärikakku (pohja tehty itse, ja muutenkin överikoristelut, uups)

10 minuutin jälkiruokakakku (valmis kakkupohja)

Ihania kakkuhetkiä teille!

xo Sar

Mun elämä, Uncategorized

30 heinäkuun, 2018

Olen viimeisen viikon avannut jokaisena päivänä tietokoneen ja kirjautunut sisään blogiportaaliin. Edessä on tyhjä kirjoitusalusta ja mielessä pakonomainen ajatus siitä, että nyt pitää kirjoittaa. Mitäs sitten, kun mitään ei synnykään? Kirjoittaminenhan on yksi intohimoistani, mitä täällä oikein tapahtuu?

Olen törmännyt kesällä useamman kerran kysymykseen: ”Oletko sä lomalla?”
Tämä on saanut minut pohtimaan omaa elämäntilannettani. Käytännössä olen siis lomalla, sillä kyllähän mä saan mennä ja tulla, miten mä ikinä haluan. Kun taas osittain kuitenkaan en ole. Tekstiä pitäisi syntyä muutaman kerran viikossa, huomaan avaavani meilit useita kertoja päivässä yhteistöiden tiimoilta ja ajatus siitä, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa on isosti läsnä omassa elämässäni.

Tämä voi kuulostaa aika hullulta, mutta tällaisia ajatuksia olen käynyt viime päivät läpi. Välillä ihailen salaa sitä fiilistä, kun jengi jää oikeasti kesälomalle. Tietokone suljetaan kunnolla ja avataan vasta kuukauden päästä. Samalla virittäydytään täydellisesti siihen moodiin, että kenenkään ei tarvitse saada mua just nyt kiinni. Näin yrittäjänä kuukauden täydellinen poissaolo kuulostaa jopa pelottavalta ajatukselta itselleni. Se kaikki voi olla pois mun mahdollisista työkuvioista. Mitä sitten, jos sen kuukauden aikana missaankin jonkun tärkeän työjutun ja sitä on mahdotonta enää puhua takaisin itselleen?

Olen silti todella onnekkaassa asemassa, kun saan tehdä tällaista työtä. Muutaman viikon poissaolo somesta ei saisi olla maailmanloppu. Onhan se myös aivan käsittämätön ajatus, että siltä se voi välillä tuntua. Pitäisi osata nauttia hetkistä, eikä olla rustaamassa muistiinpanoihin, että muistanhan varmasti kirjoittaa tästä kokemuksesta blogiini tai että kyllähän tästä on saatava kuva Instagramiini. Some-elämä ei ole kuitenkaan sitä oikeaa elämää kenellekään. Se on usein siloteltua, kaunista ja onnellista. Pitäisi osata olla myös rehellisempi.

Muutaman viikon tauko täältä on tehnyt aidosti hyvää, koska nyt tämä homma tuntuu taas kivalta.

ps. Kokeilin myös elämää viikon ajan prepaid-liittymällä. Oli siisti fiilis olla hetken tavoittamattomissa.

Osaatteko te olla offline?

xo Sar

Mun elämä

12 heinäkuun, 2018

Täällä alkaa paketti pikkuhiljaa palautua kolmen päivän musiikkijuhlista. Noihin päiviin mahtui paljon naurukohtauksia, Hesburgerin kanatortilla-aterioita sekä ikimuistoisia venematkoja. Vaikka en ole mikään konkari festarikävijä, niin uskallan väittää, että Ruisrock on kyllä yksi parhaimmista.

Paljon kiitosta tästä viikonlopusta saan välittää mun frendeille, mutta myös festareiden työntekijöille. En kohdannut tuon viikonlopun aikana yhtäkään väärinpäin ollutta naamaa saatika huonoa palvelua, vaan aina vastassa oli iloisia, reippaita, avuliaita ja erittäin ystävällisiä työntekijöitä. Kiitos siis teille, jotka mahdollistitte tuon viikonlopun ja sen fiiliksen, mikä siellä teidän ansioista vallitsi.

Kameraa en uskaltanut kantaa minään päivänä mukana, mutta en halunnutkaan stressata siitä, saanko tänne blogiin kivoja kuvia vai en. Tämä viikonloppu oli mukava elää muulla tavoin kuin kameranlinssin kautta. Tässä muutamia puhelimella otettuja nopeita räpsyjä.

Ruissi-ikävää lievitellään tämä viikonloppu toisilla festareilla. Extempore-reissut on välillä parhautta.

Aurinkoa teidän viikonloppuun!

xo Sar