Matkailu

tammikuu 17, 2019

Olin Israelissa useita vuosia sitten sillä perinteisellä matkatoimiston järjestämällä turistikierroksella, jossa suomalaisturistit napataan eri hotelleista samaan bussiin ja fiilis on yhtä odottava kuin ala-asteen luokkaretkellä paikalliseen museoon. Pari stoppia ja lounas. Se oli sen verran ikimuistoinen kokemus, jonka jälkeen päätin, ettei enää ikinä. Näin vuosia myöhemmin löysin kuitenkin itseni uudelta turistikierrokselta, joka oli nimeltään Instagram-tour, kyllä. (Emme keksineet siis sitä itse.)

Emme tienneet tourista etukäteen kuin pelkästään kohteet, missä tulisimme vierailemaan. Nämä kohteet olisivat siis Balin suosituimpia Instagram-lokaatioita. Yksi päivä ja pääsisin katsomaan kaiken sen, mitä olen sieltä sohvan nurkasta Instagramin kautta ihaillut. Täydellistä!

Meitä tultiin hakemaan hienolla autolla aamulla klo 6 hotellimme aulasta ja huomasimme, että auto ja kuljettaja olisivatkin vain pelkästään meidän käytössä. Kuljettaja oli avannut takakontin valmiiksi ja ihmetteli, ettei meillä ollut sinne mitään tavaraa. Tässä kohtaa ymmärsimme, että hän oli varmasti tottunut valtaviin kamerakalustoihin, joita meillä ei todellakaan ollut.

Ensimmäiseen kohteeseen ajoimme pari tuntia. Kaikki Balilla olleet tietävät, että välimatkat ovat lyhyitä, mutta tiet ovat taas sen verran huonossa kunnossa ja liikenne aika ruuhkainen, jolloin lyhyeenkin matkaan saa varata runsaasti aikaa. 

Ensimmäinen kohteemme oli Pura Lempuyang, ikoninen ”Gates of Heaven”, joka on tällä hetkellä Balin ”instagrammatuin” nähtävyys. Autossa kuljettajamme kertoi, kuinka meillä olisi alle minuutti aikaa poseerata kyseisten porttien edessä ja hän myös kertoi meille poseerausasennoista, joita tulisi vaihtaa porttien edessä. Että mitä? 😀 Saimme kuljettajalta isoja huiveja, sillä olkapäät ja polvet tulisivat olla peitettyinä. 

Kun pääsimme perille, meitä ennen oli vain pieni aasialainen turistiryhmä. Puhelin/kamera tulisi antaa miehelle, joka peilin avulla loi kuviin efektin, jonka myötä porttien eteen syntyisi yhtäkkiä ”vettä” ja se taas loisi kuvaan kauniin heijastuksen. Se oli aika hullua, koska ilman sitä, kuva ei oikeastaan olisi näyttänyt miltään. Todellisuus ei vastannut lainkaan kuvaa. Kymmenen minuuttia ja ensimmäinen Instagram-kuva oli saatu.

Seuraava kohteemme oli Royal Water Palace, joka oli tunnettu isoista kaloistaan. Perille päästyämme kuljettaja vihjasi, että kai me vaihtaisimme vaatteet. Selitimme, että aikaisemmassa kohteessa huivit peittivät sen verran paljon asuamme, että pärjäisimme vielä tämän kohteen samalla asulla. Tämä kaikki tuntui jotenkin absurdilta. Ostimme kuljettajan ohjeen mukaan kaloille ruokaa, jotta saisimme houkuteltua heidät kuviimme. Paikka oli kaunis ja kalat pelottavia. Toinen Instagram-kuva oli paketissa.

Kolmas kohteemme oli Secret Waterfall, jonne ajoimme vajaan tunnin. Saimme tehdä myös aikamoisen vaellusmatkan alaspäin ennen kuin tämä taianomainen vesiputous meille aukeni. Liikkuminen siellä oli haastavaa ja joka puolelta pirskahteli vettä päälle, joten kuvat oli otettava nopeasti, jos halusi iPhonen säilyvän hengissä. Paluumatka muistutti kunnon haikkausta ja ehkä siinä samalla tuli vähän naureskeltua omalle pukeutumiselle, kun viiletin siellä valkoinen pitsihame päällä. Autoon palatessamme näytimme uitetuilta koirilta ja kuljettajan ilme oli myös sen mukainen. Kolmas Instagram-kuva check.

Viimeinen kohteemme oli Ubudin riisipellot ja halutessaan sai myös kokea viidakkokeinun, josta minä ainakin olin haaveillut jo vuosia. Lounaan jälkeen hyppäsin keinuun ja ei ollut kaukana, etten olisi jättänyt koko hommaa tekemättä. Keinu oli vielä niitä Instagram-kuviakin kauheampi. Samalla, kun he laittoivat minua valjaisiin, ehdin kysyä kymmeniä kertoja, onko tämä varmasti turvallista. Siellä minä sitten yhtäkkiä leijuin, kiljuin ja nautin. Huh. Se oli sanoinkuvailemattoman hieno kokemus. Neljäs Instagram-kuva oli valmis ja sain ruksittaa samalla myöskin yhden kohdan bucketlistastani.


Tässä vaiheessa aloimme molemmat olla jo niin väsyneitä, ettei riisipellot enää hirveästi jaksaneet kiinnostaa. Kävimme nappaamassa muutaman kuvan ja olimme täysin valmiita kotimatkalle.

Päivä oli rankka. Saimme upeita kuvia, mutta ajatus siitä, että kävimme kohteissa pelkästään hienojen kuvien takia ja elimme jokaisen kokemuksen kameran kautta oli suoraan sanottuna aika uuvuttavaa. Tämä oli silti silmiä avaava kokemus ja ymmärsin, että oma Instagram-elämäni  onkin vielä ihan terveellä pohjalla verrattuna tähän meininkiin, mikä täällä välillä vallitsee. Rakastan kauniita kuvia, mutta en halua pelkästään rakentaa niitä Instagramiani varten. Haluan kokea, nähdä ja tuntea ne hetket – rauhassa.

xo Sar

ps. Tämä reissu kustansi kahdelta ihmiseltä noin 65euroa.

Matkailu, Yleinen

tammikuu 12, 2019

Piilopaikka keskellä kauneinta Balia

Kuten olen tainnut jo aikaisemminkin mainita, että nykyisin etsin hotellit/majapaikat useimmiten Instagramin kautta. Yleensä silloin löydän ne kaikista uniikeimmat kohteet, joita ei välttämättä edes sieltä Bookingista olisi löytynyt.

Tämä matka oli tiedossa jo pitkään, joten majoituksia pääsin varailemaan jo kesällä. Ja onneksi niin, koska näitä tuskin olisi ihan parin viikon varoitusajalla saanut(puhumattakaan tästä Hideoutista, josta vapaat yöt löytyy vasta kuukausien päästä).💚 Jokainen majapaikkamme on ollut erityisen kaunis ja viihtyisä, mutta tähän mennessä ykköseksi nousee tämä ”piilopaikka” vähän kauempana niistä Balin suosituimmista kohteista. Täällä näkee sitä aidointa Balia, joka on erityisen kaunista.

Hideoutissa on kolme erillistä majaa: Beehive, Bali ja Lightroom, jossa me siis yövyimme. Hinnat lähtevät reilusta satasesta neljään(?) sataan yöltä. Lightroom on näistä uusin ja ”pienin”, mutta aivan mielettömän ihana. Varaukset tehdään Airbnb:n kautta, jossa kerrotaan selkeästi, että kyseessä ei ole siis hotelli. Majapaikka on luonnon keskellä, joten erilaiset öttiäiset kuuluvat pakettiin mukaan.😉

Mä otin tämän kahdeksi yöksi, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Majoituspaikka antaa scootterit käyttöön, joten ”välipäivän” vietimme kierrellen upeita paikkoja. 

Tämä oli ehdottomasti ikimuistoinen kokemus. Jos vietätte Balilla enemmän kuin viikon, suosittelen tsekkaamaan tämän mestan. Ubudista tänne ajaa about puolitoista tuntia.

xo Sar

 

Mun elämä, Yleinen

tammikuu 10, 2019

Miltä minusta tuntuu?

Erosta alkaa olla jo hetki aikaa, mutta viime vuosia on vaikea unohtaa. Ennen tätä parisuhdetta olin onnellisesti monta vuotta yksin ja unohdin, miten paljon ero voikaan satuttaa, vaikka se olisikin pelkästään ainoa ja oikea ratkaisu.

Kun elää suhteessa, joka on täynnä pettämistä ja valehtelua, se jättää isot jäljet sen jälkeiseen elämään, vaikka haluaisi kuinka aloittaa alusta. En olisi halunnut olla sinisilmäinen, mutta tämä suhde teki sen minulle. Aina löytyi jokin selitys asioille, välillä jopa aivan liiankin uskottava. En erottanut totuutta enää valheesta, sillä se tehtiin aina niin taidokkaasti ja häikäilemättömästi. Tällä hetkellä en voi luottaa edes omiin ystäviini ja se tuntuu äärettömän pahalta ja surulliselta.

Hurjinta tässä kaikessa on välillä ollut se, että olen joutunut pitämään näitä kaikkia asioita itselläni, vaikka mieleni olisi tehnyt huutaa koko maailmalle, että ei näin. Viimeisimpinä muiden silmään täysin mitätön kommentti joulun aikaan ex-mieheltäni Instagram-kuvaani, mutta tämän kaiken taka-ajatuksena taas se mielikuva kaikille, että olisimme hyvissä väleissä hänen kanssaan. Eron jälkeen hän päätti päivittää Instagramiaan kehumalla vuolaasti minua, jotta saisi nostettua itsensä hyvään valoon hyvänä poikaystävänä, vaikka todellisuudessa hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi julkista nöyryytystä, mitä olen hänen kanssaan joutunut lehtiotsikoissa kokemaan hänen känni- ja naisseikkailujen myötä. Olen myös joutunut lukemaan Jodelista hänen omia aloituksiaan parisuhteestamme.

Miksi en lähtenyt? Hän sai kaikki teot ja tapahtumat käännettyä aina niin, että syytin niistä itseäni, joka näin jälkeen päin kuulostaa tietysti täysin käsittämättömältä. En pystynyt lähtemään. Jos yritin, hän oli oikealla hetkellä heikko ja murskana. Mietin aina, että kyllä kaikki järjestyy ja halusin nähdä muutosta, vaikka sisimmässäni tiesin, että sellaista ei tule. Minua pelotti lähteä. Hän joutui sanomaan viimeisen sanan meidän suhteemme tilasta, koska en ollut itse enää edes siihen kykeneväinen. Tosin se olikin tälle suhteelle täysin ominainen loppu. Olin täysin rikottu, enkä kyennyt toimimaan enää niin, miten normaalisti toimisin. Yritin auttaa, mutta tulinkin vain nöyryytetyksi ja loukatuksi. En toivo tällaista kohtaloa kenellekään.

Olin jopa valmis lähtemään hänen kanssaan kesällä varatulle matkalle nyt tammikuussa, kunnes kuulin hänen löytäneen jo uuden naisen työporukastaan, joka olisi jo hänen toinen siitä jengistä. Onneksi yhteistä reissua ei koskaan tullut. Täällä olen vähitellen löytänyt takaisin itseni kunnioituksen ja tajunnut, ettei kukaan koskaan enää saa rikkoa minua tällä tavalla.

Mitä haluan tällä kaikella sanoa? Älkää pilatko omaa elämäänne huonossa suhteessa. Olet liian arvokas ihminen kokemaan mitään tällaista. Lähde vielä, kun voit. Minä en osannut sitä ajoissa tehdä.

Vaikka olen julkisuudessa, olen ihminen. Tunnen, suren ja itken. Minusta on tuntunut tärkeältä olla rehellinen täällä teille, vaikka se on voinut näyttääkin katkeran ex-tyttöystävän tilitykseltä, mutta näyttäköön. Jos voin rohkaista yhtäkään teistä ottamaan askelta parempaan elämään, otan sen tittelin mielelläni vastaan. En olisi koskaan halunnutkaan julkisesti voivotella, mutta olen ollut vaan niin voimaton, joten tätä kaikkea olisi ollut vaikea peittää.

Tämä tekstini jääköön tästä viimeiseksi.

Kunnioitetaan ja ennen kaikkea arvostetaan toisiamme.❤️ Nyt kuivaan kyyneleet.

”A word of truth that hurts for a while is better than a lie that lasts a lifetime.”

xo Sar