Oon huomannut, että näin aikuisiällä osaan arvostaa ja nauttia näistä maisemista ihan eri tavalla kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Meidän laskupäivämme päättyi tänään upeisiin maisemiin, joista saan kiittää täysin siskoani. Mä olin jo siinä vaiheessa iltaa niin kylmissäni päivän jäljiltä, että olisin halunnut mennä lämpimään autoon ja painella saunaan mahdollisimman nopeasti, kun taas siskoni halusi lähteä vielä tunturin huipulle katsomaan auringonlaskun. Onneksi lähdettiin. Näin upealta siellä näytti.

Nyt tämä jääpuikko lähtee sulattelemaan itsensä saunaan.

xo Sar

Ajattelin tulla sanomaan nopeat moikat ennen kuin jämähdän tuohon mummoni dinneripöytään, jonka jälkeen seuraakin monen ruokalajin kattava jälkiruoka ja sen jälkeen tietysti legendaarinen kahvipöytä, jonka leivosmäärä on niin valtava, etten ole lähimmässä kahvilassammekaan sellaiseen törmännyt. Hiihtoloma sai juuri uuden termin, bulkkiloma. En valita. Valitan sitten toukokuussa niissä bikineissä Egyptissä, kun en taaskaan ehtinyt ajoissa bikinikuntoon, kun tässä oli vähän ”kaikenlaista”.

Lensin tosiaan iltapäivällä mun toiseen lempparipaikkaan Suomessa kotini jälkeen eli Leville. Täällä tulee aina niin kotoisa ja rauhallinen olo. Tosin pääsiäisviikolla täällä ei ihan sellaista zen-tunnetta saa, kun Beibi älä vonkaa pauhaa Vinkkarissa niin kovalla, että se kuuluu kahdenkymmenen kilometrin hiihtolenkinkin päähän. Joku sellainen Ibiza-hulluus valtaa koko Levin keskustan. Meno on sellaista, että jengi ei olisi ikinä nähnytkään edes alkoholia, sillä sitä vedetään niin paljon, että keikan katsominen Hullu Poro -areenalla vaatii tukipylvään tai sen porukan fiksuimman, joka on tajunnut omat rajansa ja muistaakin siitä reissusta jotain kotiin palatessaan. Darra on niin kova, että kotimatkalla tehdään niin isot lupaukset siitä, että ei enää ikinä, ei enää ikinä. Kuulostaako tutulta? 😀

Joka tapauksessa Ibiza-hulluudesta huolimatta pääsiäinen on parasta aikaa Lapissa. Aurinko hellii ja rinteet näyttävät siltä, että ne huutavat sun nimeä. Kyllä täällä on myös hiihtolomalla aika parasta, sekä jouluna, juhannuksena, vappuna, ruska-aikaan ja oikeastaan aina. Saitte varmaan jo selville, että nyt puhutaan jo tosirakkaudesta?

Vietämme siskoni kanssa täällä aikaa perjantaihin asti ja aikomuksenamme oli pelkästään vain nauttia näistä ihanista maisemista ja ulkoilla(siis sillä tavalla aikuisten lailla). Hän laittoi mulle eilen viestin, jossa kysyi, mitä aion pakata ja ilmaan jäävän kysymyksen siitä, että ”ei me varmaan käydä missään..?”. Hullut Porot on taidettu aikoinaan koluta jo niin moneen kertaan, ettei sinne enää edes ole hinkua. Korkkarit jäivät siis kotiin ja laukku täyttyi pelkästään ulkoiluvaatteista. Tästä tulee mahtavat neljä päivää! Muistakaa tekin nauttia näistä ihanista ilmoista. Netflixistä ne sarjat eivät katoa mihinkään ja kyllä se sohva siellä olohuoneessa pysyy, vaikka et sitä ihan koko iltaa vahdikaan.

Nyt mä karkaan sinne mummon ruokapöytään ja sen jälkeen pyörin saunaan.

xo Sar

 

Voi apua! Ensiksi haluan kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita, kun olette tulleet lukemaan höpötyksiäni. Teitä on ollut täällä valtava määrä ja mä pakahdun just onnesta. Kiitoksia kaikista kommenteista täällä blogissa, Instagramissa ja Facebookissa. Oon nyt jonkin aikaa tässä onnellisuuskuplassa ja saatan näyttää hölmöltä tuolla vihanneshyllyllä tämä kestohymy päällä yksikseni ruokakärry seurana, mutta oon tosi iloinen ja otettu tästä kaikesta, joten tämä kestohymy nyt suotakoon. Kiitos niin paljon.

En osaa sanoa, miksi mua jotenkin jännitti aloittaa tämä uusi blogi. En ole ikinä vaihtanut koulua nuorempana, mutta nyt tuntui siltä, että olisin esitellyt itseni ihan uudelle luokalle pienessä jännityksessä(ja nyt aloin miettimään, kuinka reippaita ja rohkeita ne pienet lapset ovat, jotka ovat esimerkiksi vaihtaneet alakoulua 6xsydänemoji!!). Kuten jo aiemmassa postauksessani kerroin, että olen lukenut itsestäni kaikki mahdolliset negatiiviset adjektiivit, joten mitkään ilkeät kommentit eivät pelottaneet vaan ajatus siitä, että nyt mulla on tämä päiväkirja, julkinen sellainen. Tästä blogista olen haaveillut pitkään ja nyt se tässä on. Mitä sitten? Olenko mä tarpeeksi hyvä täällä? Ovatko tekstini tarpeeksi mielenkiintoisia? Löytävätkö lukijat blogini ja pysyvätkö he täällä jatkossakin? Sanoin tälle Saralle, että hengittäisi syvään, ottaisi kylmän PepsiMaxin, kaapista Marabouta unohtaen ”ihan vahingossa” karkkilakkonsa sekä lukisi teidän lähettämiä kommentteja. Stressi unohtui välittömästi. Vastaanotto oli täällä erittäin lämmin ja en malta odottaa, millainen reissu tästä oikein tulee.

Koko asu: NA-KD

Aloittaessani tämän blogin mun täytyi miettiä, mitä kaikkea tulen jakamaan täällä teille ja mihin vedän omat rajani. Oon aina ollut julkisuudessa vähän sellainen ”höpöttäjä”. Se on ollut välillä hyvä juttu, mutta siitä voi saada myös helposti ”julkisuustyrkyn”maineen. Voin kyllä myöntää, että otsikot: ”Jäi poliisin haaviin” tai ”Enää en voi kontata kotiin” näyttivät aika pahalta niissä lehtien kansissa. Tarkoitukseni oli tosin vain vastata toimittajan kysymyksiin, eikä tuottaa äidille hämmennystä siinä lähikaupan lehtihyllyllä. Tämä itseironisuus ja hassu huumorintaju kostautuvat noina hetkinä, mutta sellainen mä olen ja mielummin olen oma itseni, kuin esitän jotain konservatiivista Saraa, jota mä en tässä elämässä ole. Tulen olemaan se avoin, hassu höpöttäjä täällä blogissakin, joten ei oteta tätä liian vakavasti. Pilke silmäkulmassa ja sellainen turha jäykkyys pois, niin meillä on täällä yhdessä paljon hauskempaa.

Mä itse saan eniten inspiraatiota ihmisistä, jotka kertovat asioita suoraan ja myöntävät, jos elämä onkin yhtä Salattuja Elämiä eikä pelkästään sitä tasaista ja harmonista illuusiota siitä täydellisestä elämästä. Jos näette täällä pelkästään kuvia uudesta Vuittonista tai viimeisen päälle siloiteltuja Instagram-aamiaisia(okei, niitä voi välillä olla), niin minut saa todellakin herättää heti tähän todellisuuteen. Tämän blogin kuuluu myös olla sitä ihan normaalia elämää sieltä kamerankin takaa. Tässä some-maailmassa sellainen saattaa unohtua, vaikka se käsittämättömältä voi kuulostaakin.

Ihanaa some-sunnuntaita jengi ja kiitos vielä.

Kuvat: Janina Pitkänen / Radisson Blu Seaside

xo Sar