Siskon ylppärit kesäkuu 04, 2018

Näin muutaman päivän blogihiljaisuuden jälkeen lämpimät moikat teille kaikille. Viime päivät ovat menneet ryminällä eteenpäin ja välillä olisi tehnyt mieli pysäyttää kello hetkeksi, jotta näistä kivoista päivistä olisi saanut nauttia vieläkin enemmän. Oon maininnut poikaystävällenikin monta kertaa näiden viikkojen aikana, että kohta tää kesä on ohi. Hän on nauranut ja sanonut, että vastahan tämä alkaa. En ymmärrä, mistä tämä mun hassu paniikki kumpuaa. Tosiaan kesäkuun alkua vasta mennään ja nyt pitäisi osata nauttia tästä, eikä miettiä, että kohta tämä kaikki on ohi. Stressi-Saran pitäisi oppia tsillaamaan. Se kai kuuluisi olla mun tän kesän to do -listan ensimmäinen kohta. Vaikuttaa helpolta rastilta, mutta katotaan, miten mulle käy. 😉

Perjantaina tosiaan ajoimme pohjoiseen, sillä pikkusiskollani oli ylioppilasjuhlat lauantaina. Taktisesti emme kyllä ajoittaneet tuloamme niin, että järjestelyt jäisivät tekemättä, mutta siellä oltiin aherrettu niin paljon, että päästiin pelkästään nauttimaan itse juhlista. Päivä oli ihana ja ruoat aivan liian hyviä.

Hullua ajatella, että omista juhlista on jo kahdeksan vuotta aikaa. Kahdeksan! Toisaalta taas tuntuu siltä, että onhan näiden vuosien aikana niin paljon kaikkea tapahtunutkin, että kyllä niistä se ikuisuus onkin jo kulunut.

Oli jotenkin helpottava tunne saada lakki aikoinaan päähän, sillä sen jälkeen tuntui, että nyt kaikki vasta kunnolla alkaa. Itse sai päättää, mihin suuntaan sitä lähtisi ja mitä ylipäätään haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Jos jonkun neuvon saan teille vastavalmistuneille antaa, niin älkää kiirehtikö. Miettikää tarkkaan, mitä haluatte tehdä. Kukaan ei piirrä tulevaisuutta puolestanne, vaan te piirrätte sen. Ennen kaikkea, nauttikaa siitä matkasta. Niin mä olen ainakin tehnyt ja päivääkään en ole katunut(okei silloin, kun olin Big Brother -talossa niin joo). Tästä tosin opin sen, että kyllä sitä äitiä kannattaa aina välillä kuunnella.

Mukavaa viikkoa kaikille ja terkkuja Rovaniemeltä! .. Mitä täällä kannattaa kokea? Vesiskootteriajelu +10 asteen vesisadeilmassa jo koettu. 😉

xo Sar

Kun ei vaan lähde huhtikuu 26, 2018

On olemassa niitä päiviä, kun ruokapäätökset osaa tehdä sekunnissa, tekstiä syntyy täysin kivuttomasti romaanin verran, lähetetyt Whatsapp-viestit ovat täynnä emojia, Töölönlahden voisi juosta viisi kertaa hengästymättä(no ehkä vähän värikynäilin) ja kaikki sotkut kotona näyttää taideteoksilta. Jotta sellaisia päiviä on, vastapainona täytyy ilmeisesti löytyä sellaisia hetkiä,  jolloin tuntuu siltä, että vetäisi perässä sadan tonnin painavaa rekkaa ja kaikki eteen tuleva näyttää koirien agilityradalta. Ei ole varmaan vaikea arvata, kumpi päivä mulla tänään oli.

Tänään on ilmeisen vaikeaa tuottaa edes normaalia tekstiä, joten höpöttelen vaan hassuja ajatuksiani ja kuulumisia, sillä aivotoimintani ei näköjään ole tänään valmis liialliseen pohdintaan.

Oon useammin jo puhunut siitä, kuinka aika menee nykyään vähän liiankin lujaa vauhtia eteenpäin. Tuntuu, että viikot vilisee vaan silmissä. Juuri, kun viikkoon pääsee kiinni, niin huomaakin, että elellään jo perjantaita ja taas olisi sen viikonlopun vuoro.

Ja eikä tämä varmaan mikään huono juttu ole, koska sitä nopeammin se kesä sieltä tulee. Hetken tosin sai jo fiilistellä sitä ajatusta, että ilman kaulahuivia selviytyi Kampista Stokkalle ja terassit eivä olleet enää autioina, eikä ihmiset näyttäneet enää lainkaan siltä, että sieltä sängystä olisi kammettu tähän päivään aivan väärällä jalalla. Kaupunkitunnelma oli hilpeä. Itse en ehtinyt onneksi vielä luopua edes toppatakeistani ja hyvä niin, sillä pientä takapakkia otettiin jälleen kerran näissä ilmoissa.

Buukkasimme ensi viikon aurinkomatkamme jo aikaa sitten ja silloin tuntui, että siihen olisi vielä se ikuisuus aikaa. Toissapäivänä havahduin siihen, että vappua juhlitaan jo maanantaina, joten meidän reissuunkin on enää sen jälkeen muutama hassu päivä! En malta odottaa, että pääsen kaivamaan mun kaikki mekot ja kesähärpäkkeet kaapeista ja fiilistelemään sitä, että kohta mä oikeasti olen aurinkotuolissa(mojito kädessä).  Sitä ennen on mukavasti töitä ja kivoja kamppiksia tulossa, joten ihan hyvillä mielin täällä vielä viimeistä viikkoa viedään ennen palmuhommia ja stressittömyyttä!

Kuvat: Laura Karppanen

Nyt on parempi laittaa kone kiinni, vääntää keittiössä spaghettibolognese ja katsoa uusimmat Tempparit. Päätin, että huomisesta tulee parempi päivä ja hymyilen enemmän kuin kerran.

Mitä te teette, kun päivä ei suju niin kuin siinä sun lempparileffassa ja jopa ohikukijat tuntuu vastustajilta? 😀

xo Sar