Hei te ihanat,

Mulla on ollut lähiaikoina jotenkin tosi iso kynnys raapustaa tänne mitään sen henkilökohtaisempaa. Kuten suurin osa teistä lukijoistani tietää, elämäni on muuttunut lähiaikoina ihan valtavasti ja ehkä senkin takia pelottaa kertoa täällä mitään. Kaikki on niin uutta ja erilaista yhtäkkiä. Olen ollut täällä aina tosi avoin ja haluaisin olla jatkossakin, mutta joku minussa tällä hetkellä jarruttaa kaikkea sitä, mitä haluaisin teille antaa.

Kun tein postauksen koskien uutta elämäntilannettani, sain todella paljon viestejä samassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä. Tulisiko minun kirjoittaa siis enemmän oikeista fiiliksistäni tällaisen uuden muutoksen jälkeen? Eropäiväkirja itsessään kuulostaa aika kauhealta ajatukselta, mutta sellaiseltahan se tulisi kaikkien silmiin näyttämään. Siellä se Sieppi taas avautuu kaikesta – oi luoja sentään, olis jo hiljaa.

Pointtini oli kai tässä tekstissä kertoa siitä, että rakastan blogin kirjoittamista, mutta välillä tuntuu siltä, että pitäisi olla vaan yksin omien ajatusten kanssa. Vihaan sellaisia liirumlaarum-blogeja, joissa ei anneta itsestään mitään. En halua kirjoittaa uudesta neuleesta, jonka löysin viime viikolla tai siitä hemmetin kääretortusta, jonka leivoin toissapäivänä. Mutta jos en pysty kirjoittamaan itsestäni, pitää kai ottaa neule- ja kääretorttukortit esiin.

Eli siis, pahoittelut, kun täällä ollaan vähän jumissa. Tällainen muutos vie näköjään aikaa. Yritän murtaa vähitellen tuota parin metrin suojamuuria, joka ilmestyi tuohon muutama kuukausi sitten ja tulla esiin taas Sarana. Niin ne väittää, että aika parantaa haavat.

”Silmäsi eivät hymyile, eli et ole aidosti iloinen.”

– Pahoittelen. En haluaisi kuvissa itkeä.

Nauttikaa syksystä. Sitä ei ole tehty hukattavaksi.

xo Sar

Muutamia viikkoja takaperin vietin hotelliviikonlopun Helsingissä. Kyllä, samassa kaupungissa, jossa itselläni on myös koti. Sain Instagramin puolella itseasiassa aika useitakin ihmetteleviä kommentteja, että miksi ihmeessä olen hotellissa, jos mahdollisuus olisi olla myös kotona yötä. Eikö olisi ollut järkevämpää matkustaa vaikka Tampereelle? Ei! Omassa kaupungissa hotelliyöpyminen on ehkä paras rentoutuskeino, mitä mä tiedän.

Sain kyseisen huoneen käyttööni tämän yhteistyön tiimoilta, mutta ennen tätä olen myös viettänyt useita öitä Stadin hotelleissa ja aina tullut siihen tulokseen, että jokainen tarvitsisi sellaisen irtioton kerran vuodessa. Toki ymmärrän, ettei se kaikille ole tietenkään mahdollista. Jos teillä silti sellainen mahdollisuus on, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Aina ei tarvitse lähteä omasta kotikaupungista pois, jotta pääsisi siihen kuuluisaan ”lomafiilikseen”.

Radisson Seaside on ollut pitkään yksi mun lemppari hotelleista täällä Helsingissä. Nyt pääsin kokeilemaan tämän urbaanin hotellin vastapainoksi ylellistä ja hienostunutta meininkiä Blu Plazassa, Mikonkadulla. Hotellihuone itsessään oli tosi tyylikäs ja valoisa. Kaupungin sykkeen pystyi aistimaan hotellin ikkunoista ja ravintoloihin tai kauppoihin olisi päässyt ihan muutamissa minuuteissa. Mun viikonloppu silti kului täysin kokonaan huoneen sisällä omien ajatuksien kanssa (ja ehkä vähän noiden herkkujen ja skumpan) – täydellisen rentouttavaa.

Room serviceä huoneessa, kasvonaamioita, omia lempisarjoja, lehtiä, kirjoja, TV:n katselua kylpyammeessa, oleskelua aamutakissa, kiireettömyyttä, omien fiiliksien läpikäyntiä ja ennen kaikkea irtiottoa siitä kodista ja omista ympyröistä. Sellainen oli mun viikonloppu. Kotiin palatessa musta tuntui siltä, että se reissu olisi kestänyt enemmän kuin 24 tuntia. Tuntui myös siltä, että olisin ollut jossain kauempana kuin kahden kilometrin päästä kotoa.

  

Jos teillä on suunnitelmissa matka Helsinkiin, niin tsekatkaa ihmeessä tämä hotelli https://www.radissonblu.com/fi/plazahotelli-helsinki/yhteystiedot Se kätkee sisälleen paljon sellaista, mikä yllättää teidät.❤️

xo Sar

Aikaisemmasta blogikirjoituksestani on nyt melkein vajaa pari viikkoa ja sainkin muutamia viestejä, että olenko lopettanut koko blogin kirjoittamisen. En. Viime postaukseni oli itselleni todella vaikea ja raskas, joten halusin tietoisesti ottaa sen jälkeen aikaa itselleni. Vaikka olenkin jo maininnut, että kirjoitus ei syntynyt sinä päivänä, päätöksestä puhumattakaan, jännitin sen julkaisua erittäin paljon. Kun painoin enteriä, oloni oli kevyempi.

Haluan kiittää koko sydämestäni teitä ihania lukijoita tsemppaavista kommenteistanne. Viime viikkoina niitä on tullut paljon, enkä valitettavasti ole ehtinyt niihin kaikkiin vastailemaan. Sain myös yllättävän paljon viestiä samassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä, joten paljon voimia myös teidän viikkoihin.❤️

Tämän kahden viikon aikana on tapahtunut paljon. Suurimpana niistä varmaan on uuteen asuntoon muuttaminen, josta yritän rakentaa itselleni pala palalta uutta kotia. Tulevat blogitekstit tulevatkin varmaan käsittelemään jonkin verran kaikkea tätä tunnekuohua, mitä käyn tällä hetkellä läpi. Olisi helpompaa varmasti sanoa täällä, että kaikki on tosi hyvin, mutta haluan pitää blogini rehellisenä. Sellainen se on aina ollut.

Elämässäni alkaa uudet tuulet ja uskon, että niihin totutteleminen vie hetken aikaa. Uuden elämäntilanteen myötä minulla on varmasti entistä enemmän höpöteltävää tänne, koska jokainen päivä tuntuu tällä hetkellä jotenkin tosi erilaiselta.

Kaikesta huolimatta, tuntuu hyvältä olla taas täällä.

Kuvat: Laura Karppanen, editointi: minä

xo Sar