Totuus 10 tammikuun, 2019
Miltä minusta tuntuu?
Erosta alkaa olla jo hetki aikaa, mutta viime vuosia on vaikea unohtaa. Ennen tätä parisuhdetta olin onnellisesti monta vuotta yksin ja unohdin, miten paljon ero voikaan satuttaa, vaikka se olisikin pelkästään ainoa ja oikea ratkaisu.
Kun elää suhteessa, joka on täynnä pettämistä ja valehtelua, se jättää isot jäljet sen jälkeiseen elämään, vaikka haluaisi kuinka aloittaa alusta. En olisi halunnut olla sinisilmäinen, mutta tämä suhde teki sen minulle. Aina löytyi jokin selitys asioille, välillä jopa aivan liiankin uskottava. En erottanut totuutta enää valheesta, sillä se tehtiin aina niin taidokkaasti ja häikäilemättömästi. Tällä hetkellä en voi luottaa edes omiin ystäviini ja se tuntuu äärettömän pahalta ja surulliselta.
Hurjinta tässä kaikessa on välillä ollut se, että olen joutunut pitämään näitä kaikkia asioita itselläni, vaikka mieleni olisi tehnyt huutaa koko maailmalle, että ei näin. Viimeisimpinä muiden silmään täysin mitätön kommentti joulun aikaan ex-mieheltäni Instagram-kuvaani, mutta tämän kaiken taka-ajatuksena taas se mielikuva kaikille, että olisimme hyvissä väleissä hänen kanssaan. Eron jälkeen hän päätti päivittää Instagramiaan kehumalla vuolaasti minua, jotta saisi nostettua itsensä hyvään valoon hyvänä poikaystävänä, vaikka todellisuudessa hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi julkista nöyryytystä, mitä olen hänen kanssaan joutunut lehtiotsikoissa kokemaan hänen känni- ja naisseikkailujen myötä. Olen myös joutunut lukemaan Jodelista hänen omia aloituksiaan parisuhteestamme.
Miksi en lähtenyt? Hän sai kaikki teot ja tapahtumat käännettyä aina niin, että syytin niistä itseäni, joka näin jälkeen päin kuulostaa tietysti täysin käsittämättömältä. En pystynyt lähtemään. Jos yritin, hän oli oikealla hetkellä heikko ja murskana. Mietin aina, että kyllä kaikki järjestyy ja halusin nähdä muutosta, vaikka sisimmässäni tiesin, että sellaista ei tule. Minua pelotti lähteä. Hän joutui sanomaan viimeisen sanan meidän suhteemme tilasta, koska en ollut itse enää edes siihen kykeneväinen. Tosin se olikin tälle suhteelle täysin ominainen loppu. Olin täysin rikottu, enkä kyennyt toimimaan enää niin, miten normaalisti toimisin. Yritin auttaa, mutta tulinkin vain nöyryytetyksi ja loukatuksi. En toivo tällaista kohtaloa kenellekään.
Olin jopa valmis lähtemään hänen kanssaan kesällä varatulle matkalle nyt tammikuussa, kunnes kuulin hänen löytäneen jo uuden naisen työporukastaan, joka olisi jo hänen toinen siitä jengistä. Onneksi yhteistä reissua ei koskaan tullut. Täällä olen vähitellen löytänyt takaisin itseni kunnioituksen ja tajunnut, ettei kukaan koskaan enää saa rikkoa minua tällä tavalla.
Mitä haluan tällä kaikella sanoa? Älkää pilatko omaa elämäänne huonossa suhteessa. Olet liian arvokas ihminen kokemaan mitään tällaista. Lähde vielä, kun voit. Minä en osannut sitä ajoissa tehdä.
Vaikka olen julkisuudessa, olen ihminen. Tunnen, suren ja itken. Minusta on tuntunut tärkeältä olla rehellinen täällä teille, vaikka se on voinut näyttääkin katkeran ex-tyttöystävän tilitykseltä, mutta näyttäköön. Jos voin rohkaista yhtäkään teistä ottamaan askelta parempaan elämään, otan sen tittelin mielelläni vastaan. En olisi koskaan halunnutkaan julkisesti voivotella, mutta olen ollut vaan niin voimaton, joten tätä kaikkea olisi ollut vaikea peittää.
Tämä tekstini jääköön tästä viimeiseksi.
Kunnioitetaan ja ennen kaikkea arvostetaan toisiamme.❤️ Nyt kuivaan kyyneleet.
”A word of truth that hurts for a while is better than a lie that lasts a lifetime.”
xo Sar
