Parempaa uutta vuotta joulukuu 31, 2018
Ennen tätä kirjoitusta palasin tämän vuoden maaliskuussa tehtyyn postaukseen, jossa kävin läpi vuotta 2017. Oli surullista huomata, että tämäkään vuosi ei ollut ihan sellainen, mitä tästä suunnittelin. Kun Bangkokissa tasan vuosi sitten ikimuistoisella dinnerillä kohotin onnellisen maljan(jos toisenkin) uudelle vuodelle 2018, en olisi uskonut, millaisen vuoden joudun käymään läpi.
Havahduin lokakuussa siihen, että en yksinkertaisesti päässyt enää sängystä ylös. Peruin sovittuja tapaamisia sen verran, mitä pystyin ja vetosin kovaan kiireeseen. Kiire minulla olikin, mutta mikään ei kiinnostanut. Halusin olla vaan yksin ja viettää päivät kotona. Ajatus lähikauppaan menemisestäkin ahdisti minua. Huonoimpina päivinä en avannut edes verhoja.
Instagramissani ja iltapäivälehdissä hymyilin, vaikka minuun sattui, koska niin kai kuului tehdä. Olin päättänyt, että olen se vahva tyyppi, joka saa puskea pahan olonsa ulos vain kotona, kun kukaan ei ole näkemässä. Jaksoin sitä hetken, kunnes päästin tunteet valloilleen ihan kunnolla. Saatoin purskahtaa itkuun jopa ruokaostoksilla tai ravintolaillallisilla, koska en pystynyt enää salaamaan huonoa oloa. Ymmärsin, että mitä enemmän toitotin itselleni, että kaikki on hyvin, niin kaikki meni vain huonommaksi. Tiesin vain sen, että jotain oli tehtävä, jos halusin saada oloni paremmaksi.
Olin juuri pakannut elämäni taas kerran laatikoihin ja muuttanut uuteen asuntoon. Luulin naiivisti, että nyt alkaa vihdoin se elämä, joka mulla oli ollut kadoksissa jo hetken. Muuton myötä itselläni alkoi kuitenkin aivan uusi prosessi ja välillä tuntui siltä, etten olisi koko eroprosessia missään vaiheessa käynytkään kunnolla läpi, vaikka kuukaudet ennen sitä olivatkin yhtä helvettiä.
Muutamia viikkoja myöhemmin halusin vain päästä pois. Määränpäällä ei ollut niinkään väliä, kunhan se oli kaukana. Ostin lentoliput ja lähdin Aasiaan. Teki mieli paeta. Pari viikkoa vietin kaukana kotoa aivan yksin. En tainnut puhua reissun aikana muuta kuin työntekijöille, mutta sellaista matkaa toivoinkin. Tunsin pitkästä aikaa, että voin hengittää kunnolla, eikä rinnassa ollut sitä pistävää kipua tai inhottavaa ahdistusta. Olin jopa hetkittäin onnellinen, ja se tuntui vieraalta tunteelta.
Takaisin tullessani aloitin jouluvalmistelut ja tein paljon töitä. Mitä enemmän olin menossa, sitä vähemmän minulla oli aikaa miettiä mitään. Rakastan joulua, enkä halunnut pilata sitä ikävillä ajatuksilla.
Nyt olen matkalla, jonka buukkasin useita kuukausia sitten ex-poikaystäväni kanssa. Meinasin jättää reissun tekemättä, mutta olin nähnyt paljon vaivaa tämän eteen ja olisi ollut sääli jättää kaikki väliin.
Kulunut vuosi oli mulle äärettömän raskas ja opettavainen. Vaikka näytin niitä vaikeitakin hetkiä somessa, te pysyitte mukana ja jopa kannustitte minua olemaan avoimempi ja rehellisempi. Olen todella kiitollinen teistä.
Olen onnellinen tällä hetkellä siitä, että vuosi vaihtuu vihdoin ja pääsen jättämään tämän kaiken tuskan taakseni. Ensi vuonna aion kysyä itseltäni, mitä minä haluan tältä vuodelta ja mennä täysillä jokaista unelmaani kohti. Aion antaa ystävilleni aikaa ja vuorostani kuunnella heitä. Yritän etsiä takaisin luottamusta uusia ihmisiä kohtaan sekä löytää takaisin sen Saran, joka olin vuosia sitten. Se huoleton, onnellinen, iloinen ja ennen kaikkea omasta elämästä täysillä nauttiva tyyppi.
Tein viime vuonna lupauksen itselleni, että keskittyisin tänä vuonna itseeni. Sitä lupausta en pitänyt, joten ensi vuonna on vihdoin sen vuoro.
Parasta uutta vuotta teille, lukijat.
Ps. Toivottavasti tekstini jää vaan blogiin, koska tänne se oli ainoastaan tarkoitettu.
Tänään mua hymyilyttää, koska vuosi 2019 otetaan vastaan näissä tunnelmissa:
xo Sar
