Leikitäänpä sellaista ajatusleikkiä, että kuvittelet itsesi näihin tilanteisiin.
Sä teet muuttoa ja tietoisesti hoidat sen niin, ettei tuleva osoite välttämättä kantautuisi muiden korviin. Muutama päivä muuton jälkeen huomaat lehdestä, kuinka paparazzi on seurannut muuttoa alusta loppuun ja kulkenut sun auton perässä pitkin kaupunkia niin kauan, että hän varmasti löytää uuden osoitteesi. Hän julkaisee selkeät kuvat ja kertoo, mitä palveluita läheltä löytyy ja ottaa selvää kaikin keinoin, onko asunto vuokrattu vai ostettu. Hän paljastaa lehdessä kaikille, missä sä asut.
Oot ulkomailla viikon verran ja takaisin palatessa sun parisuhde on lehden mukaan isoissa vaikeuksissa. Saat tsemppiviestejä tuntemattomilta ihmisiltä, että kyllä erosta aina selviää ja kaikki menee varmasti hyvin. Oletko sä missään vaiheessa puhunut itse erosta? Et, et ole maininnut sanallakaan.
Ei mitään. Kyllä se tästä. Parempi, ettet lue niitä juttuja, mitä ympärillä tällä hetkellä kirjoitetaan.
Julkaiset omassa Facebookissasi hermostuneena kommentin, sillä kyseinen asia meni ”vähän” liian tunteisiin. Pahoittelet tilannetta jälkeen päin, mutta suthan on leimattu jo kiusaajaksi, joten mitä väliä sillä pahoittelulla kuulemma enää on. Netissä jengi saa kyllä kirjoittaa mitä haluaa ja anonyymisti. Mutta silloin, kun sä kirjoitat mielipiteen oman nimen alla, sä oot kiusaaja ja varsinkin, kun oot Miss Suomi. Vuosihan oli 2011 ja nettikommentoijien mukaan olin vaan se ”varamissi”, joka ei edes voittanut, niin miksi mä yhtäkkiä olenkin se Miss Suomi, jona ette mua alunperinkään pitäneet.
Eipä mitään. Sä mokasit, etkä olisi saanut sanoa, mitä ajattelet(ainakaan noin radikaalisti). Onneksi oot ulkomailla, ja pahin mylly laantuu ennen kuin oot edes takaisin Suomessa. Kannattaa sulkea some hetkeksi, niin ei tule enempää paha mieli.
Juhlit kavereidesi kanssa täysin asiallisesti syntymäpäiviäsi rakennuksessa, joka on vieläpä irrallisena itse kerrostalosta. Lähdet puolenyön aikaan baariin, ja ilta on oikein mukava. Sulla on vielä seuraavanakin päivänä hyvä fiilis ja sovit lounastapaamisen ystäväsi kanssa. Kävelet ulko-ovesta porttikongille, jossa on pinkki muistilappu sanoilla: ”Sieppo pois tästä talosta”. Okei. Onko tää naapuri vai joku random-ohikulkija, joka halusi vaan jättää mulle viestin? Mitä tää teksti konkreettisesti tarkoittaa? Pitääkö mun alkaa pelätä, että tää kyseinen ihminen jatkaa toimintaansa vielä pahemmalla stalkkauksella vai ottaa huumorilla, miten mä yleisesti tällaiset asiat otan? Laitan kuvan Fb:hen, koska joo, ihan hauska juttu. Juttu nostetaan mediaan ja kommentit täyttyvät siitä, kuinka oot kehdannut järjestää niin isot syntymäpäiväjuhlat kotonasi. Itsellesi lappu oli aika pelottava ”kokemus”, jonka seurauksena sälekaihtimet ovat pysyneet tiukasti kiinni, ovi on ollut turvalukossa ja jokaiseen käyntiin oven edessä olet jollain tapaa säpsähtänyt. Yrität miettiä, kuka lapun kirjoittaja on ja miksi hän on noin kirjoittanut, ja onko taustalla jotain isompaa vihaa.
Taas ollaan otsikoissa. Sen lisäksi, että se on muuttanut vasta uuteen taloon, se on ehtinyt jo erota ja suututtaa naapurit.
Kaiken tän lisäksi, hän on mokannut omat raha-asiansa. Toiminimeen liittyviä maksuja on mennyt ulosottoon, ja siitähän tietysti pitää tehdä klikkijuttu, koska miksi ei? Asia on kyllä hoidossa ja hän on läksynsä oppinut, mutta uutinen siitä tehdään joka tapauksessa. Asiassahan ei millään tavalla voitu tietenkään huomioida sitä, että hän on täysin kokemattomana joutunut yrityselämään mukaan, ja yrittää kaikin tavoin pysyä edes jotenkin mukana paperimyrskyjen keskellä. Vuosi vuodelta tulee opittua enemmän ja enemmän, ja joku päivä hän aikoo handlata vielä kaiken. Nyt kävi näin, ja seuraukset maksetaan.
Hänhän ei ole siis ihminen, joka välillä mokailee. Hän on Sara Sieppi. Täysin holtiton ihminen, joka elää pintaliitoelämää, matkustelee muiden rahoilla, yrittää pitää kulissia yllä, vaikka todellisuudessa sisällä kuohuu(=poimittu kommentti anonyymiltä).
Nyt täytyy oikeasti kysyä, missä on se yksityisyys? Mä oon ihminen. Mä muutan, mä mokailen, mä möläyttelen. On ihan hullua, millaiseen pyöritykseen median kanssa voi tahtomattaan välillä joutua.
Joo, mä olin itse se, joka haki Miss Suomi -kisaan, ja täytyy myöntää, ettei silloin käynyt hakemusta täyttäessä mielessä, että tämän jälkeen, mitä ikinä mä elämässä teenkään, on julkista.
Valehtelisin, jos väittäisin, että viime viikot eivät ole olleet rankkoja. Ei saisi välittää, mutta totta helvetissä mä välitän. Niiden otsikoiden takana on silti ihminen, ketä te siellä kommenteissanne haukutte.
En pidä kulissia somessani yllä, mutta emmä siellä halua jakaa paskojakaan fiiliksiä. Jaan niitä iloisia ja hienoja hetkiä, eikä se ole valehtelua.
Jos postaisin kuvan nyt Instagramiin, se olisi sellainen, missä mä itken. Sen takia someni on tänään tyhjä, lukuunottamatta tätä blogitekstiä.
Mieleni on myös tyhjä.
/Sara
