Miksi mikään ei saa ikinä muuttua maaliskuu 03, 2018
Keskiviikkona se vihdoin alkoi. Se vanha kunnon Onnenpyörä, joka toi itselleni ainakin ne turvalliset lapsuusmuistot mieleen sieltä olohuoneen lattialta, jolloin arvauksien lisäksi kilpailimme myös sisaruksiemme kanssa ilmeisesti siitä, kuka meistä tekisi maailmanennätyksen popkornien syönnissä ja valittaisi ensimmäisenä mahakivusta.
Sieltä se joka paikan Jethro taas ilmestyi tähänkin ohjelmaan ja se tusinamissi sai nimensä tämänkin ohjelman lopputeksteihin. Oi kyllä, siellä me oltiin. Ja arvaatteko mitä, meillä oli mielettömän kivat kuvausviikot takana!
Kun käytiin ensimmäisiä palavereja tämän ohjelman myötä, meille tehtiin selväksi, että emme tule tekemään aikamatkaa takaisin sinne 90-luvulle, vaan nykypäiväisen version siitä menneisyyden Onnenpyörästä. Sen version, mikä pyörii monissa muissakin maissa tällä hetkellä.
No, siitähän sitten kiivas keskustelu syntyikin, kun ensimmäinen jakso tuli ulos. N ei enää ollutkaan N niin kuin Niilo, vaan N. Kirjaimiakaan ei pitänyt enää itse kääntää, vaan nykyteknologia hoiti senkin asian. On hassua huomata, miten ihmiset ovat niin jämähtäneitä siihen tuttuun ja turvalliseen. Kaikki muutokset missä tahansa elämänalueella tuntuvat pelottavalta ja liian uudelta. Tuskin sullakaan on enää sitä alkuperäistä Nokian 3310, kun on mahdollisuus painaa tuliterällä iPhonella menemään.
Miksi ei mieluummin fiilistellä sitä, että kerrankin saatiin takaisin ohjelma, joka on maustettu pelkästään hyvällä fiiliksellä, jossa kenestäkään ei puhuta pahaa, mitään draamaa ei ole, vaan kaikilla on hyvä meininki ja lisäksi tähän ohjelmaan pystyy osallistumaan sieltä kotisohvaltakin.
Törmäsin iltapäivälehdissä otsikkoon: ”Sara Siepin rooli mietityttää”, ja kiivasta keskustelua käytiin myös siitä, onko Onnenpyörä nykyisten tasa-arvokäsitysten mukainen. Uudistuksia tehtiin, mutta kirjaimen kääntäjä silti säilytettiin, vaikka nykyinen digitalisaatio olisi tosiaan voinut hoitaa homman yksistäänkin, ja sekään ei näköjään ole hyvä asia. Kysymys kuuluukin, onko asiat ikinä niin hyvin, että se miellyttäisi meitä kaikkia suomalaisia? Vaikea uskoa. Eihän missään muussakaan maassa ole luovuttu kirjaintytöstä sen takia, että on tietokone, joka ne kirjaimet kääntää. Onnenpyörä-tytöt ovat ohjelman vanhimpia peruspilareita, ja kyllä niitä pistetäkin pitää siellä joku laskea. 😉 Jos joku jaksaa pahoittaa mielensä siitä, että sinne se Sieppi laitettiin hipsuttamaan edestakaisin, niin ihan itse suostuin tähän tehtävään, mulla oli kivaa ja hyvä tuntipalkka(sitähän te kysyitte).
Te, jotka viime kerralle etsitte asioita, mitkä ohjelmassa ovat muuttuneet, niin ensi keskiviikkona sitä ei enää tarvitse tehdä. Voitte nauttia kunnolla ohjelmasta ja osallistua peleihin vaikka Twitterin kautta hästägillä #onnenpyöräkisa. 😉
Ja kiitos – teitä oli iso määrä katsojia!
Ihanaa viikonloppua! Sitä rauhaa ja rakkautta.
xo Sar
