Voidaanko olla kivoja huhtikuu 13, 2018
En tiedä, miksi oon nyt lähiaikoina kiinnittänyt jotenkin enemmän huomiota muiden ihmisten käyttäytymiseen. Ja toki myös omaanikin. Ehkä se on tää kevät ja valo, jotka tuovat sellaista hymyä ja positiivista energiaa ympärillemme – tai ainakin osalle meistä.
Tulee mieleen muutaman viikon takainen tilanne, jossa olimme kaverini kanssa kuvaamassa eräässä sisäpuutarhassa. Olimme siirtäneet kaksi pientä tuolia sellaisen kulkuväylän eteen, jotta saimme niiden takaa olevan tilan käyttöömme kuvia varten. Säikähdimme ihan valtavasti, kun yhtäkkiä kuului kovalla äänellä kipakka naisen ääni: ”Tytöt! Ne tavarat pitää laittaa paikoilleen, eikä tähän saa jättää mitään!”
Hetkinen, siinä oli kaksi pientä ja kevyttä tuolia, jotka olisi ollut myös mahdollista kiertää. Sen sijaan, että olisit hiukan ottanut askelta sivummalle ja ohittanut ne tuolit, päätit rääkyä meille pää punaisena. Meillä ei ollut todellakaan tarkoitus jättää niitä siihen, vaan olisimme todellakin laittaneet kaiken paikoilleen, mutta emme olleet edes ehtineet kuvata loppuun.
Tämä lyhyt viisitoistasekuntinen tilanne pilasi mun päiväni täysin. Jos tämä nainen ei olisi raivonnut meille huonoa aamuaan, olisi siitä päivästä tullut itsellenikin ihan täysin erilainen.
Jos tästä pitää jotain positiivista näin jälkeen päin löytää, niin tämä nainen laittoi miettimään myös omaa käyttäytymistäni. En halua ikinä olla noin töykeä, kylmä ja itsekeskeinen kiukuttelija, joka saa omalla energialla ympärillä olevat ihmiset voimaan pahoin.
Tästä päästäänkin toissapäiväiseen tapahtumaan, kun veimme ullakolle pitkästä aikaa lisää tavaraa. Joku oli päättänyt ruuvata auki lukkomme kiinnitysjutut(samalla rikkoen sen kokonaan) ja ottanut tuntumaa meidän tavaroihimme ihan omankädenoikeudella. Nyt meidän matto sitten koristaa kauniisti jonkun toisen asuntoa. Muista tavaroista en ole vielä varma, mutta eiköhän se siinä samalla jotain muutakin ahminut mukaansa. Mitä tällaisten ihmisten päässä pyörii? Tuli niin paha mieli ja raivo tätä ihmiskuntaa kohtaan, kun emme voi sen vertaa arvostaa toistemme tavaroita.
Viime kertaisesta oppineena minä sentään vedin henkeä ennen kuin soitin isännöitsijälle, sillä en halunnut pilata hänen päiväänsä omalla kiukullani. Olisin saattanut siinä suutuspäissäni syyllistää häntä vaikka siitä, miksi kiinnityskohta oli edes sellainen, että se oli mahdollista ruuvata pois. Onneksi poikaystäväni sattuu olemaan rauhallisin ja ”kyllä kaikki selviää” -henkinen kaveri, joten puhelinsoitto meni hänen seurassaan leppoisasti. Syyllistäminen ja kiukuttelu eivät vie asioita muutenkaan yhtään eteenpäin – pahentavat entisestään. Joten hengitellään toverit ihan rauhassa ja sitten vasta toimitaan.
Voidaanko nyt aloittaa tämä kevät ja olla ihania toisillemme? Sellaisia iloisia ja kivoja tyyppejä, sillä koko aikaa ei sada vettä tai räntää, ja muutaman selfienkin ehtii ottaa päivän aikana, kun verhot voi vihdoin avata näiden kuuden kuukauden jälkeen. Ja sitä paitsi, ulkona paistaa aurinko!!!
Kuvat: Janina Pitkänen
Ja sinä ullakkovaras. Jos/kun aiot myydä sen maton, nii myy nyt ees hyvällä hinnalla – ei nimittäin ollu mikää edullinen!
Pirteetä viikonloppua jengi!
xo Sar