Se paras Levi helmikuu 27, 2018

Ajattelin tulla sanomaan nopeat moikat ennen kuin jämähdän tuohon mummoni dinneripöytään, jonka jälkeen seuraakin monen ruokalajin kattava jälkiruoka ja sen jälkeen tietysti legendaarinen kahvipöytä, jonka leivosmäärä on niin valtava, etten ole lähimmässä kahvilassammekaan sellaiseen törmännyt. Hiihtoloma sai juuri uuden termin, bulkkiloma. En valita. Valitan sitten toukokuussa niissä bikineissä Egyptissä, kun en taaskaan ehtinyt ajoissa bikinikuntoon, kun tässä oli vähän ”kaikenlaista”.

Lensin tosiaan iltapäivällä mun toiseen lempparipaikkaan Suomessa kotini jälkeen eli Leville. Täällä tulee aina niin kotoisa ja rauhallinen olo. Tosin pääsiäisviikolla täällä ei ihan sellaista zen-tunnetta saa, kun Beibi älä vonkaa pauhaa Vinkkarissa niin kovalla, että se kuuluu kahdenkymmenen kilometrin hiihtolenkinkin päähän. Joku sellainen Ibiza-hulluus valtaa koko Levin keskustan. Meno on sellaista, että jengi ei olisi ikinä nähnytkään edes alkoholia, sillä sitä vedetään niin paljon, että keikan katsominen Hullu Poro -areenalla vaatii tukipylvään tai sen porukan fiksuimman, joka on tajunnut omat rajansa ja muistaakin siitä reissusta jotain kotiin palatessaan. Darra on niin kova, että kotimatkalla tehdään niin isot lupaukset siitä, että ei enää ikinä, ei enää ikinä. Kuulostaako tutulta? 😀

Joka tapauksessa Ibiza-hulluudesta huolimatta pääsiäinen on parasta aikaa Lapissa. Aurinko hellii ja rinteet näyttävät siltä, että ne huutavat sun nimeä. Kyllä täällä on myös hiihtolomalla aika parasta, sekä jouluna, juhannuksena, vappuna, ruska-aikaan ja oikeastaan aina. Saitte varmaan jo selville, että nyt puhutaan jo tosirakkaudesta?

Vietämme siskoni kanssa täällä aikaa perjantaihin asti ja aikomuksenamme oli pelkästään vain nauttia näistä ihanista maisemista ja ulkoilla(siis sillä tavalla aikuisten lailla). Hän laittoi mulle eilen viestin, jossa kysyi, mitä aion pakata ja ilmaan jäävän kysymyksen siitä, että ”ei me varmaan käydä missään..?”. Hullut Porot on taidettu aikoinaan koluta jo niin moneen kertaan, ettei sinne enää edes ole hinkua. Korkkarit jäivät siis kotiin ja laukku täyttyi pelkästään ulkoiluvaatteista. Tästä tulee mahtavat neljä päivää! Muistakaa tekin nauttia näistä ihanista ilmoista. Netflixistä ne sarjat eivät katoa mihinkään ja kyllä se sohva siellä olohuoneessa pysyy, vaikka et sitä ihan koko iltaa vahdikaan.

Nyt mä karkaan sinne mummon ruokapöytään ja sen jälkeen pyörin saunaan.

xo Sar

Levin Iglut tammikuu 18, 2018

Viikonloppuna Oulussa ollessani masistelin siskolleni, kuinka olisi ihanaa saada tänne Helsinkiin myös lunta. Sitä ennen olin jokaisella(kolmella) aamulenkillä jetlageissa tainnut mainita poikaystävälleni, kuinka kaipaisin tänne harmauden keskellä edes vähän valkoista. No, nyt sitä sitten tuli.

Miksi tämä lumi ei tunnu täällä samalta kuin Lapissa? Täällä meikit valuu poskilla ja tukka näyttää kuivaamattomalta suihkun jälkeiseltä hamppukasalta, kun kiikutat ostoskasseja auto-kotiovi -väliä. Jos siis ensinnäkin olet edes päässyt autolla liikenteeseen, sillä mahdollistahan on, että autosi jää jumiin Kallion ylämäkiin ja kytkin huutaa sen verran, eikä vaaleanpunainen hätääntynyt naamasi näytä ohikulkeville silmäpareille siltä, että homma on hanskassa. Hiljaisesti yrität parkkeeraa auton siihen samaan paikkaan ylämäkeä, missä se olikin, ja kipität vaivaantuneen näköisenä metroasemalle. En siis myönnä, että minulle kävi eilen näin.

Joka tapauksessa: Lapissa lumi tuntuu ihanalta ja kauniilta. Näin lumen tullessa maahan halusin jakaa muutamia kuvia meidän joululomareissulta, jonka vietimme osakseen Lapissa. Poikaystäväni ei ole kiireellisten aikataulujen vuoksi oikein päässyt viettämään aikaa siellä, joten halusin näyttää hänelle niin paljon paikkoja kuin mahdollista(vaikka aikaa olikin vain neljä päivää). Yllättävän paljon ehdimme tekemään ja kilometrejä kertyi autonmittariin reippaasti yli tuhat.

Mulle ehdoton lempparipaikka Lapissa on Levi. Oon viettänyt siellä lapsuudessa todella paljon aikaa, ja se on paikka, minne on aina ihana palata. Olen pitkään haaveillut yöstä Iglussa, ja nyt jouluna hankin sellaisen lahjaksi poikaystävälleni, sillä minusta se on paras kokemus varsinkin noin lyhyessä ajassa saada mahdollisimman paljon irti Lapin tunnelmasta.

Kun pääsimme perille Igluille – oli jo pimeä. Kun aamulla heräsimme – oli pimeä. Tuohon vuodenaikaan valoa ei ole siis paljoa tarjolla, mutta tunnelmaa kyllä sitäkin enemmän. Aamupalan jälkeen valo näyttäytyi hiukan pariksi tunniksi, jolloin kaivoin kamerani esiin ja sain otettua muutamat muistot tältä matkalta. Kuvista ei tietenkään ikinä pääse kokemaan sitä fiilistä ja tunnelmaa, mikä siellä oikeasti on. Tämä paikka oli taianomainen. Kuinka ihanaa oli nukahtaa tähtitaivaan alle ja aamulla herätä lumisen metsän keskeltä. Ottaisin tämän kokemuksen vastaan ehdottomasti uudelleen milloin tahansa.

Näimmekö revontulia? Emme.

Harmittaako? Ei.

Paikka oli täydellinen ilman niitäkin. Bucket-lista sai arvoisensa ruksin – ehkä paras ruksi kaikista.

..psst. Nämä Iglut ovat todella suosittuja, joten suosittelen varaamaan majoituksen ajoissa.

xo Sar

BALI helmikuu 24, 2017

Kotiuduttiin Balin matkalta jo tammikuun puolessa välissä, mutta koneeni sanoi reissun aikana itsensä irti ja olenkin saanut ravata huoltopisteellä kerran jos toisenkin. No, tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hän on todella palannut takaisin tähän elämään ja oon valmis raottamaan Instagram-kuvien takaista elämää Balilla.

Kun syksyllä varailin lentoja sinne, en oikein tarkalleen tiennyt, millaiseen paikkaan ollaan menossa. Se oli joku muu kuin Thaimaa ja tarpeeksi kaukana. Totesin hieman varautuneena poikaystävälleni, että siellä on sitten sadekausi meneillään ja hän vastasi tyylilleen uskollisesti, että siistii, voidaan kuunnella vaa sateen ropinaa huoneessa ja kattoo Netflixii. Sen jälkeen lopetin itsekin stressaamisen ja päätin lähteä samalla asenteella reissuun.

Ensimmäiset kymmenen yötä olin varannut meille majoituksen Seminyakista. ”Joo, se ei oo aitoo Balia, eikä siellä kannata olla montaa päivää”, oli useimpien keskustelupalstojen kommentti. Iso villa omalla poolilla ja ihanalla henkilökunnalla – me kyllä viihdyttiin. Oli tärkeätä muutenkin saada alkureissuun paikka, jossa pystyi kunnolla relaamaan ja hengähtämään, koska reppureissu ei missään vaiheessa ollut meidän tarkoituskaan. Balin hintataso on sen verran kiva, että noiden päivien aikana tehtiin myös läpi yön kestäviä reissuja esim. Ubudiin ja Uluwatuun. Edellisenä iltana tsekattiin paikkoja, mihin voitaisiin lähteä ja otettiin taksi seuraavana päivänä alle ja vietettiin ikimuistoisia päiviä ympäri Balia. Oon muutenkin huono suunnittelemaan ihan täysin koko reissua, vaan tykkään enemmän mennä fiilispohjalta, samoin kun toi mun matkaseuralainen, niin tää oli ihan täydellinen tapa nähdä Balia meidän silmin.

Joulupyhien jälkeen suunnattiin uuden vuoden viettoon Gili Menolle. Kyllä, siihen rauhallisimpaan saareen niistä kolmesta. Koko reissun ajan oli tottunut siihen, että hommat toimii, mutta saarella eläminen onkin sitten aika paljon erilaisempaa, mitä alkuun kuvittelee. Taksien sijaan körryytellään hevosilla, pyörällä tai muuten vaan tallustellaan ympäri saarta tietämättä tarkalleen, missä edes ollaan, sillä kaikkialla näytti samanlaiselta ja koko saari oli yksi iso labyrintti. Eksyminen tuolla saarella oli enemmän kuin tapa eikä niinkään poikkeus (tai ainakin meidän mielestä :D). Rannat ovat mielettömän upeita, mutta jos ei halua ylimääräistä säätöä matkalleen, en suosittele ainakaan Gili Menoa. Lungiudesta kertoo sekin, että paluubotskia Balille odoteltiin valehtelematta 7 tuntia, kun meille koko ajan sanottiin, että kyllä se pian tulee. Kun taivas repesi ja myrsky alkoi, olikin aika hypätä veneeseen, jossa kerkesin sen pahan olon siivittämänä päässä miettiä, että onpas ollut kuitenkin siistii, jos tässä nyt jotain käy. Näin jälkeen päin koko Gili-kokemus vaan naurattaa mua. Ananasjuomat, yölliset seikkailut ja Salmisen salmiakki jättivät silti lähtemättömän vaikutuksen muhun. Kun ei Gileille enää palata, niin noita silti vielä joskus toteutetaan.

Gili Meno

Gililtä suunnattiin takaisin Ubudiin, Bisma Eightiin. Oi sitä ihanuutta, kun pääsi hotellin sänkyyn ilman hyönteisverkkoa ja wifi oli taas toiminnassa, sekä viiniä oli mahdollista saada ovista ja ikkunoista! Sieppo oli onnellinen. Gilit oli kiva kokea, mutta paikka, missä asiat toimii, on kyllä parasta lomalla.

Bisma Eight, Ubud

Ubudista jatkettiin matkaa yhdeksi yöksi Kutalle ennen lentoa Singaporeen, jossa vietettiin loman neljä vikaa päivää. Kuta oli ehkä koko reissun mieleenpainuvin juttu, sillä siellä vietettiin poikaystäväni päivää ja missäs muuallakaan kuin vesipuistossa. Ajatuksenani oli viettää päivä aurinkotuolissa (enhän mä nyt uskalla mihinkään liukumäkeen ja ei siinä oo mitään kivaa) sillä välin, kun toinen juoksee laitteissa, mutta ei se ihan niin mennytkään. Mua oli lopulta melkein vaikeampi saada pois tuolta. Se oli mun elämäni paras päivä, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Waterbom Bali

Kotiin oli onneksi kiva palata, kun tiesi, että matkaseura pysyy samana kotonakin ja muistot säilyy tiukasti pääkopassa. Reissatkaa ihmiset, jos se vaan suinkin on mahdollista. <3

Ps. Miks mulla oli tuli kylmät väreet tätä postausta tehdessä. #herkkissieppo

xo Sar