Olen tehnyt paljon nopeita liikkeitä elämäni aikana esimerkiksi nappaamalla sen suklaapatukan sittenkin mukaan siitä kassahyllyltä(miksi niitä pitää edes olla siinä?!), ostamalla maailman hienoimman maton nettikaupasta ja sen saapuessa kotiin en ole enää pitänytkään siitä tai vaihtamalla elokuvan kolmesti illan aikana katsomatta niistä silti yhtäkään loppuun. Olen tehnyt myös äkkilähtöjä päivän varoitusajalla kauemmaksi ja on sitä joskus tullut lähdettyä Tallinnaankin puolessatoistatunnissa ja satamassa on saanut sitten kiroilla omaa huolimattomuuttaan, kun sitä passia ei tälläkään kertaa tajunnut ottaa mukaan(sitähän ei siis ikinä kysytä, mutta aina se pitää olla mukana).

Tiistaina päivällä olin tekemässä hiukan laiskaa salitreeniä Popkornin tahtiin, kun alkoi tekemään mieli ihan kunnolla aurinkoa. Siis se fiilis, kun välillä on pakko tyhjentää kaapit karkeista herkkulakon aikaan tai ”en osta enää yhtäkään paitaa” -päätöksen jälkeen sorrut kuitenkin ostamaan Zarasta vielä yhden rääsyn, sillä onhan se nyt tosi kiva ja ihan varmasti mä sitä käytän(eli en) . Mun mielihalut olivat tällä kertaa vähän isommat, mutta en antanut sen häiritä. Legendaarinen kysymys kuului, miksi ei?

Kymmenen minuuttia tämän ajatusjuoksun jälkeen löysin itseni olohuoneen sohvalta selailemassa lentoja. Tähän nopeaan meininkiin saattoi vaikuttaa myös se, että olin luvannut heittää hyvän ystäväni kentälle, joten.. miksi en lähtisi samalla lennolla?

No, täällä sitä sitten ollaan. Sen kuuman auringon alla palmupuiden katveessa.

Kuvat ovat puhelimella otettuja, joten laatu ei ole sitä ihan parasta, mutta kerrankin ei malta edes kaivaa kunnon kameraa laukusta, kun haluaa keskittyä siihen olennaiseen eli aurinkoon.

Näille kolmelle päivälle suunnitelmissa on pelkästään aurinkoterapiaa. Täytyy myöntää, että tämä taitaa olla elämäni paras naistenpäivä, vaikka tosin meidän ihanien leidien päivähän on joka päivä! 😉

Aurinkoista torstaita ja nauttikaa naiset päivästä!

xo Sar

Oon huomannut, että näin aikuisiällä osaan arvostaa ja nauttia näistä maisemista ihan eri tavalla kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Meidän laskupäivämme päättyi tänään upeisiin maisemiin, joista saan kiittää täysin siskoani. Mä olin jo siinä vaiheessa iltaa niin kylmissäni päivän jäljiltä, että olisin halunnut mennä lämpimään autoon ja painella saunaan mahdollisimman nopeasti, kun taas siskoni halusi lähteä vielä tunturin huipulle katsomaan auringonlaskun. Onneksi lähdettiin. Näin upealta siellä näytti.

Nyt tämä jääpuikko lähtee sulattelemaan itsensä saunaan.

xo Sar

Ajattelin tulla sanomaan nopeat moikat ennen kuin jämähdän tuohon mummoni dinneripöytään, jonka jälkeen seuraakin monen ruokalajin kattava jälkiruoka ja sen jälkeen tietysti legendaarinen kahvipöytä, jonka leivosmäärä on niin valtava, etten ole lähimmässä kahvilassammekaan sellaiseen törmännyt. Hiihtoloma sai juuri uuden termin, bulkkiloma. En valita. Valitan sitten toukokuussa niissä bikineissä Egyptissä, kun en taaskaan ehtinyt ajoissa bikinikuntoon, kun tässä oli vähän ”kaikenlaista”.

Lensin tosiaan iltapäivällä mun toiseen lempparipaikkaan Suomessa kotini jälkeen eli Leville. Täällä tulee aina niin kotoisa ja rauhallinen olo. Tosin pääsiäisviikolla täällä ei ihan sellaista zen-tunnetta saa, kun Beibi älä vonkaa pauhaa Vinkkarissa niin kovalla, että se kuuluu kahdenkymmenen kilometrin hiihtolenkinkin päähän. Joku sellainen Ibiza-hulluus valtaa koko Levin keskustan. Meno on sellaista, että jengi ei olisi ikinä nähnytkään edes alkoholia, sillä sitä vedetään niin paljon, että keikan katsominen Hullu Poro -areenalla vaatii tukipylvään tai sen porukan fiksuimman, joka on tajunnut omat rajansa ja muistaakin siitä reissusta jotain kotiin palatessaan. Darra on niin kova, että kotimatkalla tehdään niin isot lupaukset siitä, että ei enää ikinä, ei enää ikinä. Kuulostaako tutulta? 😀

Joka tapauksessa Ibiza-hulluudesta huolimatta pääsiäinen on parasta aikaa Lapissa. Aurinko hellii ja rinteet näyttävät siltä, että ne huutavat sun nimeä. Kyllä täällä on myös hiihtolomalla aika parasta, sekä jouluna, juhannuksena, vappuna, ruska-aikaan ja oikeastaan aina. Saitte varmaan jo selville, että nyt puhutaan jo tosirakkaudesta?

Vietämme siskoni kanssa täällä aikaa perjantaihin asti ja aikomuksenamme oli pelkästään vain nauttia näistä ihanista maisemista ja ulkoilla(siis sillä tavalla aikuisten lailla). Hän laittoi mulle eilen viestin, jossa kysyi, mitä aion pakata ja ilmaan jäävän kysymyksen siitä, että ”ei me varmaan käydä missään..?”. Hullut Porot on taidettu aikoinaan koluta jo niin moneen kertaan, ettei sinne enää edes ole hinkua. Korkkarit jäivät siis kotiin ja laukku täyttyi pelkästään ulkoiluvaatteista. Tästä tulee mahtavat neljä päivää! Muistakaa tekin nauttia näistä ihanista ilmoista. Netflixistä ne sarjat eivät katoa mihinkään ja kyllä se sohva siellä olohuoneessa pysyy, vaikka et sitä ihan koko iltaa vahdikaan.

Nyt mä karkaan sinne mummon ruokapöytään ja sen jälkeen pyörin saunaan.

xo Sar