Viikko Pariisissa meni todella nopeasti tapaksien, viinikarahvien ja maratonkävelyiden siivittämänä. Siskoni lensi kotiin perjantaina ja sain tänne vielä loppureissun ajan seurakseni poikaystäväni. Kun oltiin siskoni kanssa kierretty jokainen nähtävyys ja Pariisin kivimonumentti, niin mieheni kanssa nautittiin puolestaan hyvästä ruoasta ja kiireettömän viikonlopun fiiliksestä. Tämä oli ihan täydellinen viikko ja voi aika hyvillä fiiliksillä lähteä kohti patongitonta arkea ja omia pussilakanoita. Niitäkin on vähän ollut jo ikävä.

Takki: Zara

Mekko: NA-KD

Neule ja korvakorut: Stradivarius

Aurinkolasit: Monki

Kengät: H&M

Baskeri: Pariisin kojut

Eilinen päivä vietettiin Disneylandissa ja sehän olikin tämän muijan elämän ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Jopa juustoburgeria sai odottaa ensiksi oven ulkopuolella kaksikymmentä minuuttia, jonka jälkeen kassajonossa sai heilua seuraavat viisitoistaminuuttia ja itse ruokaa pöydässä sai odottaa vielä parikymmentäminuuttia. No, burgerit oli bulit. Voitte vaan kuvitella, kuinka monta sana- ja riimipeliä ehdittiin pelata sitten niissä laitejonoissa. Monta. Tällaiselle ei-kärsivällisyyttä omaavalle ihmiselle tämä oli kyllä hyvä paikka opetella käsivällisyyttä – eli lämmin suositus saman luonteenpiirteen omistaville henkilöille. 😉

En sinänsä ole ikinä ollut mikään huvipuistojen ylin ystävä, mutta joku niissä silti aina viehättää. Kroppani ei kertakaikkiaan kestä niiden laitteiden heittelyä, ja sehän tuli taas todistettua yhdeksän tunnin huvipuistopäivän jälkeen, kun paikallisjuna Pariisiin jo itsessään tuntui järkyttävältä vuoristoradalta unohtamatta sitä ihan jäätävää pahoinvointia. Tähän voi myös vaikuttaa se, että suostuin ensimmäistä kertaa laitteeseen, jonka nopeusvauhtia en edes uskalla ajatella ja joka pyöräytti pään niin monta kertaa ympäri, etten ole edes sen verran kärrynpyöriä tehnyt tähänastisen elämäni aikana. Tästä kokemuksesta saan kiittää rakasta poikaystävääni, jota saatoin ehkä muutaman sadasosasekunnin vihata tuon kauhukokemuksen jälkeen. Junamatkasta selvittiin ja tarinan opetus taitaa jälleen kerran olla se, että Saran tulee kiertää huvipuistot kaukaa. Muistan tämän opetuksen varmaan taas seuraavan huvipuistopäivän jälkeen, johon olen ihan ”vahingossa” suostunut. Oman extremen meidän Disneyland-päivään toi myöskin talvi. Siis kyllä, tämä lapintyttökään ei ollut nähnyt niin sakeaa lumisadetta, mitä me sen päivän aikana koettiin. Onneksi ei oltu tajuttu varautua toppatakeilla tai edes millään muulla talveen viittaavalla varustuksellakaan. Saatiin hyvällä omatunnolla ostaa maailman rumimmat Disneyland-pipot ja näyttää turisteilta, jotka eivät näytä tuntevan vuodenaikaa nimeltä talvi.

Mitä Pariisista sitten jäi mieleen?

•Aamiainen on ihan ok syödä klo 12.37

•Jos tiistaina on hellettä, loppuviikosta tulee talvi

•Kokonaisen viinipullon tilaaminen tuo hassun katseen tarjoilijalta

•Viikon päästä jopa croissantit eivät maistu enää niin hyvältä

•Parvekkeellinen hotellihuone Riemukaarelle päin on best

•Metrokartan voi oppia 26tunnissa, vaikka se alkuun näyttää mahdottomuuksien mahdottomalta

•Liikenteessä ei kai tunneta lainkaan sääntöjä, vaan nopeus on näiden juttu

•Ravintoloihin ei välttämättä pääse syömään enää kolmen jälkeen, vaikka ovi on auki

•Sunnuntai-iltana on vaikea saada karkkia

•Viikko ei riitä lausumaan edes ranskaksi ”kiitos” -sanaa oikein

Nyt viimeisen päivän viettoon täällä ja pian kohti juoksumattoa ja salaatteja. Koti ja arki, nähää pian.

xo Sar

Meillä on täällä kolme Pariisi-päivää takana ja tuntuu siltä, että jokaisena päivänä rakastun tähän kaupunkiin yhä enemmän ja enemmän. En ole oikeastaan koskaan ollut sellainen tyyppi, joka viettäisi kahta päivää enemmän aikaa kaupunkilomalla, jos mahdollisuus olisi olla aurinkotuolissa palmujen alla, mutta täytyy sanoa, että tämä on kivaa vaihtelua ja musta on kuoriutunut kunnon kaupunkimatkaaja näiden muutamien päivien aikana. Metrokarttakaan ei muistuta enää koodattua labyrinttiä, määränpää löytyy ilman kolmen kilsan ylimääräistä lenkkiä sekä kadun nimetkään eivät näytä enää heprealta. Täällä painetaan menemään ihan ammattilaisturisteina.

En ole myöskään ollut mikään nähtävyys-ihminen juuri koskaan. Tykkään kyllä fiilistellä uutta kaupunkia, sen kauniita katuja ja erityisesti kivoja ravintoloita, mutta nyt reissukaverina on siskoni, joten ollaan kyllä saatu ihan jokainen kivikasa ja monumentti taltioitua muistoihin. Vastapainoksi hän on kiertänyt mun kanssa pariin kertaan Bershkat ja Topshopit, joissa nyt luonnollisesti on aina kaikkea kaunista nähtävää – ja etenkin ostettavaa. Hassua siis huomata, kuinka erilaisia ihmisiä me siskon kanssa ollaan matkoilla. Toisaalta hän tuo hyvää vastapainoa mun matkailutottumuksiin ja kai mustakin on pikkuhiljaa kuoriutunut semisti nähtävyys-ihminenkin.

Tämä reissu on ollut niin onnistunut, joten ajatuksissa siintää jo uusi kaupunkikohde. Näin ne fiilikset muuttuu, kun joku kaupunki vie ihan kunnolla mukanaan. Saako tänne muuttaa? Oon hommannut jo baskerinkin ja rakastan juustoja.  Viiniäkään en ole koskaan jättänyt juomatta.

Nyt kohti Louvrea heittää yläfemmat Mona Lisalle.

Housut: Topshop

Paita: Zara

Aurinkolasit: Bershka

Korvakorut: Forever 21

xo Sar

Oho. Välillä hämmennyn siitä, millaisia tunteita blogitekstini saa aikaan noissa kommenttikentissä. Olen todella kiitollinen teistä kaikista lukijoistani ja teidän erilaisista mielipiteistä, mutta välillä on hyvä muistaa se, että täällä on ihan oikea ihminen oikeiden tunteidensa kanssa lukemassa niitä kommentteja ja joka ei esimerkiksi viime viikolla ajatellut aiheuttavansa kenellekään mitään mielipahaa, kun otti äkkilähdön aurinkoon.

Täällä blogissa olen saanut myös hieman noottia siitä, etten kerrokaan ihan täysin, kuka se Sara oikeasti on. Pohdin jo heti toisessa blogitekstissäni sitä, mitä kaikkea tulen täällä kertomaan ja mihin vedän omat rajani. Tämä raja on vielä vähän hakusessa, mutta nyt tuntuu siltä, etten uskalla ihan täysin täällä vielä revitellä. Ja kyllähän meillä kaikilla on omia henkilökohtaisia asioita, niin miksi minun pitäisi oksentaa kaikki ulos? Tämä blogi on ollut mulla vasta kuukauden, niin malttakaa vähän aikaa. Eiköhän se Sieppi pian lämpene.

Joka tapauksessa erittäin lämpimät ja patongin täyteiset terveiset täältä Pariisista. Tämä matka mulla oli buukkattuna jo kuukausia sitten, sillä en osannut oikein odottaa, että ennen tätä matkaa olisin ottanut äkkilähdön viidessä tunnissa kesken salitreenin tai uskaltanut toivoa Lapin lumisia maisemia viikoksi tähän aikaan vuodesta, uups. Ollut kyllä kivaa ja olen myös aika onnekas, että kaiken lisäksi se kiva vielä jatkuu.  Tällä viikolla to do -listaltani löytyy niiden patonkiöverien lisäksi mm. tällaisia asioita;

Lasillinen sitä hyvää Cavaa terassilla(lämpölampun alla), ottaa selvää, kuinka monta kertaa on mahdollista eksyä metroissa, kävellä maraton viikon aikana, istua kivassa kuppilassa nauttivansa leikisti siitä kahvista,  olla oma itsensä eli painella täysillä Disneylandiin, ottaa turistikuva Eiffelin edessä niiden satojentuhansien muiden turistien ympäröimänä ja photoshopata ne muut ihmiset siitä pois, sillä yksinhän mä siellä olin ilman sitä ahdistuskohtausta sekä aistia aitoa Pariisin fiilistä baskeri päässä Champs-Elyseellä, eipä vissii! Voisin sanoa, että tästä tulee aikamoinen viikko, tai no, viikko.

Ehkä uskallan myös kysyä, että olisiko teillä antaa jotain hyviä matkavinkkejä? Tuolla haaveissa siintää ihanat vintage-liikkeet, söpöt kahvilat överipullineen tai ravintolat, jotka ovat muutakin kuin sitä Mäkkäriä. Toki ihan kaikki vinkit ovat tervetulleita, mitä mieleenne vaan juolahtaa.

Takki: MaisonHelsinki

Housut: Bershka

Aurinkolasit: Forever 21

Kengät: H&M

Laukku: Chanel

xo Sar