Mikä mikä maa 06 tammikuun, 2019

Huomenta sunnuntaityypit. Täällä aamu alkoi pannukakuilla, äänikirjalla ja auringolla. Näin suomalaisena en tietenkään voi pelkästään hehkuttaa tätä aamua, vaan joudun myös kertomaan, että ilmastointilaitteet pauhaavat täällä öisin aivan omassa elementissään ja synnyttävät kurkkukivun sekä aamiainen oli tänäkin aamuna 45minuuttia myöhässä. Selvittiin kuitenkin tästä aamusta.

Sain Instagramiini kommentin, joka kuului about näin: ”Ei taida ainakaan olla mainosmatka, kun noin salainen kohde on.” Salainen? Olen tykittänyt kuvia Instagramiini sen verran paljon, että edes oma äitini ei ole kysynyt matkani aikana, mitä mulle kuuluu, kun on voinut katsoa päiväni minuuttiaikataulun suoraan somesta.

Merkitsen aina kaupalliset yhteistyöt ja sponsoroidut matkat postauksiini ja sellaisia ei ole kuvissani nyt näkynyt. Tarkoitukseni ei ole ollut myöskään ”salata” kohdetta, mutta mulla on itselläni jotenkin kivempi ja vapaampi fiilis matkoilla, kun en kerro sillä hetkellä hotellini nimeä tai sijaintia. Täällä matkaajat ovat varmasti myöskin tunnistaneet kohteen lisäämistäni kuvista. Jos haluaisin jostain syystä salata reissuni täysin, feedistäni ei loogisesti tällöin löytyisi myöskään matkakuvia. Kuvieni takana ei ole siis salarakas, vaan ihana ystäväni Rosanna, joka lähti matkalle mukaan lyhyellä varoitusajalla.❤️

Olen tällä hetkellä siis Balilla. Vietin joulun täällä kolme vuotta sitten ja silloin päätin, että tänne olisi tultava vielä joku kerta uudestaan. Yleensä tykkään enemmän vaihtaa kohteita kuin seikkailla samoissa mestoissa uudelleen, mutta tässä Balissa oli jotain sellaista, mikä veti mua takaisin. Tosin sen voi selittää myös se, että kolmen vuoden takainen reissu oli niin onnistunut kaikin puolin, eikä silloin ehditty ihan kaikkea näkemään, joten halusin päästä vielä kiireettömällä ajalla nauttimaan tästä maasta toistamiseen. Ja kyllä, rakastan tätä paikkaa nyt vielä enemmän.

En ollut vielä joulukuussa varma, että tulenko tekemään tätä matkaa lainkaan. Kaikki oli siis buukattuna ja olin suunnitellut tätä useita kuukausia. Onneksi päätin lähteä, vaikka tästä erilainen matka tulikin. Kaikki majoitukset olen löytänyt Instagramin kautta ja ne ovat varattu useita kuukausia aikaisemmin, koska lyhyellä varoitusajalla näitä paikkoja olisi ollut mahdotonta saada. 

Päivitän someani ahkerasti koko reissun ajan, koska näissä maisemissa kamera on täysin mahdotonta yrittää pitää poissa. Pyrin päivittämään myös blogiani ainakin pari kertaa viikossa, mutta meen täällä aikalailla kuitenkin fiiliksen mukaan. Jostain syystä matkoilla mulla tulee sellainen kirjoitusstoppi päälle ja aivot raksuttelee kaiken maailman muita hassuja ideoita ja unelmia, mitä haluaisin päästä työstämään Suomeen palatessa. Nyt vakavassa harkinnassa ovat niinkin pienet asiat kuin oma sisustusliike ja kahvila. Jep.

Tässä kuitenkin vielä pieni kuvapläjäys paikasta, jossa uuden unelmakartan syntymiseen menee vain muutama hassu päivä:

xo Sar

Vartti Hangossa 29 elokuun, 2018

Kerroinkin jo aikaisemmin, että mun kesän to do -listasta jäi kokematta ja näkemättä aivan liian monta asiaa. Nyt olenkin sitten jälkeenpäin vielä yrittänyt saada korjattua tilannetta ja vetänyt liukuhihnalla näitä kyseisiä kesäkokemuksia läpi pieni syyspaniikki päällä. Viime viikolla vuorossa oli Hanko – siis se paikka, missä kuulemma aina paistaa aurinko ja fiilis on sama kuin biitsillä ulkomailla. Vai oletko sä muka kuullut jotain huonoa ikinä Hangosta? Et.

Meidän kaara suuntasi viime viikon perjantaina kohti Hankoa. Meillä ei ollut liiaksi suunnitelmia, joten kyselinkin Instagramissa seuraajiltani(paras tietopankki koskaan), missä kannattaisi syödä sellainen kiva lounas ja mitkä ovat sellaisia paikkoja, mitä ei kannata Hangossa käydessä missata. Turistit olivat siis valmiina ensimmäiselle Hangon reissulle ikinä.

Vesipisarat alkoivat ilmestyä tuulilasin pintaan, kun Hankoon oli enää muutamia kymmeniä kilometrejä. Katsoimme ystäväni kanssa toisiamme ja nyökkäilimme, että kyllä se sade ehtii vielä moneen kertaan laantua. Päällä oli kuitenkin se kiva kesämekko, sillä oltiinhan me sinne Hankoon menossa.

Päästessämme perille ulkona oli niin valtava tuuli, ettemme melkein pysyneet edes pystyssä. Mekkoni teki Marilynit monta kertaa ja hampaita oli mahdotonta olla kalistamatta. Siinä me sitten näytettiin hölmöiltä turisteilta ne kesämekot päällä samaan aikaan, kun ne oikeat Hanko-ammattilaiset pyyhälsivät Helly Hansenit päällä piittaamatta lainkaan siitä viimasta. Voi hemmetti.

Meidän rantakävely kesti runsaat 6,5minuuttia, jonka jälkeen hipsimme takaisin autolle. Kaupunki oli hiljainen ja tyhjä. Kävimme Marketista hakemassa irtokarkkeja ja suuntasimme takaisin Helsinkiin. Hangossa vietimme siis 14,5minuuttia. Pääseekö tällä Ennätysten kirjaan?

Ja kyllä, ajankohta oli meillä selkeästi täysin väärä. ”Kesäkesällä” Hanko varmasti näyttää parhaat puolensa, nyt pääsimme ainostaan kokemaan irtokarkit.

Ensi kesänä teemme suunnitellun reissun sinne, eikä sellainen mukava jahti olisi ainakaan poissuljettu asia. Lupaan varautua silloin sillä Helly Hansenilla.

Nämä kuvat otimme Lauttasaaressa samana päivänä. Sen jälkeen suuntasimme Puttesiin pizzalle ja nauroimme koko päivälle. Olimme hölmöjä.

Mekko & takki: NA-KD

Olkaa tekin. Välillä se on kivaa ja vapauttavaa.

xo Sar