Jatkettiin Canggusta matkaa seuraavaan kohteeseen, Uluwatuun – rantojen paratiisiin. Täällä meillä olisi vastassa jopa kolme eri majoitusta.

Normaalisti en ole siis yhtään sellainen ihminen matkoilla, joka jaksaisi vaihtaa majoitusta useasti. Täällä Balilla valinnanvaraa on sen verran paljon, ettei yhdessä paikassa malta olla kauaa. Toki, jos matkani olisi lyhyempi ja haluaisin ehtiä siihen ”lomamoodiin”, joka vie aina hetken – valitsisin vain muutaman majoituksen. Me olemme ehtineet jo viikon aikana kolmeen eri majoitukseen ja haluankin näyttää teille tämän ensimmäisen mestan Uluwatussa, joka oli U-P-E-A! Kyselitte tästä hirmuisesti IG:n puolella ja tämä oli nimeltään siis Toraja Bambu.

xo Sar

Vuosi sitten pamahdin tänne Balille melko rikkinäisenä ihmisolentona. Tutkiskelin elämääni, ajatuksiani ja ennen kaikkea itseäni. Kävin isoja kysymyksiä läpi päässäni ja yritin etsiä niihin epätoivoisesti vastauksia. Kuukauden aikana kuitenkin huomasin, että ehkä just nyt tässä hetkessä ei ole niiden aika. Vastaukset löytyvät varmasti palapelin tavoin omille paikoilleen tulevaisuudessa, kun annan niille tarpeeksi aikaa ja tilaa. Nyt olisi tärkeää keskittyä itseensä ja oman onnellisuuden rakentamiseen. Minähän keskityin, ja täysillä keskityinkin.

Takana on elämäni vuosi. Halusin palata tänne takaisin, koska onnellisenakin on välillä hyvä pysähtyä alas ja miettiä hetki elämää, piirrellä unelmia ja kysyä itseltään, mitä minä haluan?❤️

Tulen jakamaan täällä blogin puolella jonkin verran matkaani, koska ainakin hotellikysymyksiä on IG:n puolella tiputellut siihen tahtiin, että teitä selkeästi kiinnostaa! Matkamme alkoi Canggusta, josta ”hotelliksi” valikoitui tämä söpö boheemi hotelli. (Täällä yleensä kierrän kaukaa kaikki ne ”tavalliset” tai ”viiden tähden” -hotellit, koska tämä on rutkasti täynnä mielettömän kauniita piilopaikkoja!)

BoHo Canggu Boutique Hotel




xo Sar

”Lähdetäänkö Meksikoon? Saatais viimeiset paikat huomiselle lennolle.” Tällainen viesti napsahti puhelimen näytölle torstai-iltana.

12 tuntia myöhemmin oltiin matkalla lentokentälle hiukan epätodellisin fiiliksin siitä, millainen kohde meitä ylipäätään edes siellä odottaa. Hotelli varattiin Kallio-Stockmann automatkalla edellisenä iltana, kun käytiin vaihtamassa matkarahaa ja ostamassa ne matkakokoiset shampoot, joita hima on täynnä ja joita ei silti koskaan tarvittaessa löydä. Katsottiin toisiamme lähtöselvitystiskillä ja naurahdettiin, miten me ollaankin tällaisia. Onneksi on ystävä, joka on yhtä hullu.

Siitä seuraavat 12 tuntia vietettiinkin koneessa aika kivuttomasti(kiitos Finskin suoran lennon) ja hotelliin päästyämme etsittiin kultaisten rannekkeiden kanssa mieluista ravintolaa All inclusive -tarjonnasta.

Viikko Meksikossa, ihanaa.

Ensimmäiset päivät olivat yllättävän kylmiä ja aurinkotuolit saatiin jättää niille sitkeille eläkeläisille, jotka pyyhkeen alla lukivat kirjaa tai pelasivat korttia puolisonsa kanssa. Me treenattiin, tehtiin töitä ja fiilisteltiin ylipäätään sitä, että tässä nyt yhtäkkiä ollaankin muualla kuin Stadissa. Muutaman kylmän päivän jälkeen aurinko tuli takaisin ja loppureissu nautittiin mitä upeimmista ilmoista.

Millainen Puerto Vallarta sitten oli?

Se oli kaunis, meksikomainen, erilainen ja all inclusive -painotteinen. Värikkäitä taloja, kauniita rantoja, ihanaa rantakatua ja rentoa fiilistä. Paikka, jonne en enää menisi takaisin, mutta paikka, joka tarjosi kaiken sen, mitä sieltä lähdettiinkin etsimään. Itse México jäi vielä itselleni pieneksi kysymysmerkiksi, joten haluan ehdottomasti matkata sinne uudestaan ja nähdä muitakin paikkoja.

Sain myös lukuisia viestejä, miten mä voin _taas_ olla matkoilla.

Olen aikaisemmin jo maininnut siitä, että olen siinä suhteessa onnekkaassa asemassa, että pystyn ottamaan työni mukaan oikeastaan minne vaan. Elämäntilanteeni muuttui viime syksynä niin paljon, joten musta on pitkästä aikaa tuntunut hyvältä elää elämää vain itselleni ja tehdä sellaisia asioita, mitä mä itse haluan. Mennä ja tulla miten vaan, miettimättä mitään tai ketään muuta. Jos mulla on mahdollisuus lähteä Meksikoon, niin mielelläni sen teen. Jotkut säästää omaa asuntoa varten, mä katson mieluummin, mitä maailmalla on tarjota. Onneksi meistä jokainen saa käsikirjoittaa oman elämänsä sellaiseksi, mikä itselle parhaalta tuntuu.

xo Sar