Hävettää


”Lentosi Kemi-Helsinki ja Helsinki-Kemi on valitettavasti peruttu koronavirustilanteen vuoksi. Pahoittelemme tilannetta”. Tällainen meili pompsahti puhelimeeni alkuviikosta ja laitoin siskolleni viestiä, että hänen 30-vuotislahja koskien pientä irtiottoa vauva-arjesta olikin yhtäkkiä peruttu. Suututti. Purin ärsytystäni perheemme WhatsApp-keskustelussa ja vähintäänkin hiillyin jokaisesta äitini sanasta: ”Riski olla lähellä -varsinkin lentokoneessa – sairastuneita alkaa olla todellinen. Valitettavasti. Jos pystyy välttämään lentämistä, kannattaa.” Mielestäni se oli täysin ylianalysointia. Aina hän jaksaa ylianalysoida. Ja miksi hemmetissä kaikki ihmiset ostavat kaupasta vessapaperit ja kuivamuonat? Täysin ylireagointia.

Melkeinpä jo seuraavana päivänä olin täysin samaa mieltä äitini kanssa ja aloin ymmärtää kauppahamstraajia(en tosin vieläkään niitä vessapapereita). Eilen aamulla salitreenini jälkeen tajusin vasta tilanteen vakavuuden. Vielä aamullakin jaksoin siis ihmetellä, miksi sali oli niin tyhjä. Ajatukseni ”eihän meillä täällä Suomessa nyt sellaista” oli täysin typerää. Hävettää.

Eilen meilini täyttyi myöskin erilaisten tapahtumien peruutuksista, muutamat duuniprokkikset menivät osittain jäihin ja pieni epätietoisuus ulkomailla tapahtuvista työhommista ovat ison kysymysmerkin alla. Vaikka muutamat tapahtumat olisivatkin olleet vain muutaman kymmenen henkilön, tässä tilanteessa varovaisuus on enemmän kuin hyvä.

Mietiskelen täällä, josko ajaisin taas pohjoiseen perheeni luo, kun kalenteri onkin yhtäkkiä aika tyhjä kaikista menoista. Työt pystyn hoitamaan etänä(tiedostan, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta), eikä turha hengailu julkisilla paikoilla ole nyt muutenkaan järkevää. Seuraavat päivät näyttävät siis leffoja, sarjoja, kirjoja, omaa aikaa ja ulkona lenkkeilyä. 

Jotenkin sitä luulee muka aina tietävänsä, mitä elämässä tulee tapahtumaan, mutta hetkessähän tässä tulisi vain mennä.

Pidetään huolta läheisistämme ja pysytään terveenä.❤️

xo Sar

No Comments

Post A Comment