Rakas Sabina,

Tällä hetkellä viiletät jossain päin Leviä lumilaudan ja minttukaakaon kanssa. Jos vähänkään edellisiin synttärivuosiin on uskomista, tänään saattaa Barbin näköinen muija heilua Skinnybitchit kädessä leveä hymy naamalla. Välillä tukka heilahtaa täydellisen Loreal-hiusmainoksen näköisesti sekä tuolilla on lähes mahdotonta pysyä, kun jokainen biisi on maailman paras ja tanssittava.

Maailman parasta synttäriä one&only Reivisärkkä.<3

image1

image2

image3

xo Sar

 

 

 

 

Vetelin Dommareissa laitticolaa aaltojen lipattaessa taustalla paahtavan auringon alla. Välillä Särkkä muutti hiljaisuuden hervottomaksi naurukohtaukseksi. Mulla oli hyvä olla, vaikka en oikein tiennyt, mihin suuntaan lähteä seuraavaksi, kun lento Suomeen tulisi. Olihan jo vuosi 2015 ja helmikuu. Kyllähän suunnitelmia piti olla uudelle vuodelle, vai oliko sittenkin mahdollista poiketa säännöistä ja tehdä, mitä ikinä huvittaa. Kyllä oli.

12436027_10206612938296789_814166500_n

12463943_10206612938536795_187755400_n

Seuraavaksi löysin itseni Thaimaasta hyvän ystäväni kanssa. Pari viikkoa kaukana kotoa, taas. Pakeninko jotain? Ei, en ollut tanssinut baarin pöydillä niin pahasti, että mun olisi tarvinnut lähteä karkuun toiselle puolelle palloa morkkiksiani. Teki vaan mieli mennä, elää ja nauttia.

12460113_10206612938376791_101304144_n

12443031_10206612918736300_1589373140_n

12459966_10206612938616797_577787866_n

Sitten Itävalta, Barcelona ja Lontoo. Lappia unohtamatta. Kun olin Suomessa, tein töitä. Sitten lähdin taas. Ehdinpä siinä jonkin matkan välissä antaa aika syvällisen haastattelun iltapäivälehdelle, jossa julistin tosi-tv -urani ja seurapiirikekkereiden loppua mun osaltani. Inboxini täyttyi yhtäkkiä positiivisista viesteistä. Miksi jengi nyt kannustaa, kun olin päättämässä polkuani joltain saralta? Ärsytti. Teki mieli tunkea itseni vielä jokaiseen tosi-tv -formaattiin ja laahustaa jokaisen kuppilan ja kioskin avajaisiin, mihin oli suinkin mahdollista mennä.

12459580_10206613034979206_1795374990_n

12463585_10206613034459193_1423126494_n

12442905_10206613034899204_76745973_n

12459653_10206613035179211_1328833906_n

12460091_10206613035219212_1461442557_n

Yhtäkkiä musta oltiinkin leipomassa Unelmien poikamiestyttö -ohjelman hahmoa. Olishan se varmaan ollut siistiä, mutta miten Sieppo voi selviytyä sellaisesta, jos tosielämässäkin pelkästään treffit-sana saa oksennusrefleksin aikaan sekä Tinder ahdistaa. Kyllä, minä, Sara Josefina Sieppi, kieltäydynin tosi-tv-formaatista.

Sitten olinkin Paratiisihotelli-ohjelman juontajacastingissa ja mietin, mitä ihmettä mä täällä teen. Enhän mä ollut ikinä juontanut mitään ohjelmaa, olikohan ne sekoittanut mut johonkin toiseen henkilöön ja pyysikin vain kilpailijaksi, ikisinkku kun olin.

Heinäkuussa löysin itseni Paratiisihotellista, juontajana, kyllä. Yksi unelmani oli tullut toteen. Unelma, jota en ollut ikinä uskaltanut sanoa ääneen. Seuraavaksi vietettiinkin aikaa lentokentällä kuvailemassa 19.1 starttaavaa humoristista matkailuohjelmaa, Ummikot ulkomailla. Mun piti välillä nipistää itseäni, että tapahtuiko tää kaikki oikeesti mulle. En voi tarpeeksi kiittää Nelosta siitä luottamuksen määrästä.

12435989_10206613003698424_1237901231_n

12459822_10206613003738425_1282629155_n

Suunnittelemattomasta vuodesta tulikin yhtäkkiä tapahtumarikkain vuosi ikinä mun elämässä. Seuraavaan vuoteen lähden täysin samalla asenteella; takki auki. Poikkeuksen tulevaan vuoteen tekee kuitenkin se, että saan jakaa sen parhaimman tyypin kanssa.

”Milt sun huominen näyttää?”

”Siltä, et mua ahdistaa koko treffit-sana.”

”Otetaa pöytä, mailat ja pallo messiin, niin voit käyttää sanaa ”pingismatsi”. Anna lista, mikä sua treffeissä ahdistaa, nii osaan välttää niitä. Pystyn esim. elää ilman kynttilöitä tai tietoo siitä, monta sisarusta sul on.”

Mä olin myyty.

12442741_10206612982857903_23440863_n

2015 oli selvästi Siepon vuosi. En osaa edes toivoa mitään tulevalle vuodelle (muuta kuin kuuta taivaalta, lottovoittoa, palatsia, kuormittain juustoburgereita ja Victoria’s Secret -kroppaa).

Mä karkaan nyt Berliiniin viettämään vuoden viimeisiä päiviä. Muistakaa tekin nauttia.

xo Sar

Tässä ollaan pyöritty niin sydänpäissään aiemmat viikot, että blogikin jäänyt pienelle jäähylle. Tosin osittainen syy saattaa olla myös se, että en ole vieläkään saanut alkukuukaudesta tilaamaani kameraa. Suosittelisin Verkkokaupan muuttamaan toimintamallia, niin kauppakin kävisi. Joten hyvällä pikselimäärällä otettuja duckface-kuvia tai belfieitä ei siis vieläkään ole luvassa. Belfiestä tulikin mieleen, että sain viime kesänä viestin iltapäivälehdiltä, voisinko ottaa sellaisen, jonka he sitten netissä julkaisisivat muiden belfieiden kanssa(MITÄ?!). Ne, jotka luulevat siis minun lähteneen jokaiseen höpötykseen mukaan, ei pidä paikkaansa. Jes. Sieppipisteet toivottavasti nousivat.

Varasimme mun ystäväni kanssa matkat Nykiin ja Barbadokselle. Vielä silloin reissuun oli valtavasti aikaa, mutta näin maanantaina heräsin taas todellisuuteen(kuten joka maanantai), ja totesin itselleni, että seitsemän päivän päästä olen lentokoneessa kärsimässä liian monen tunnin somehiljaisuudesta. Vähän rankkaa, mutta niin siistiä. Jos teistä joku on käynyt vinguttelee korttia Nykissä tai polttamassa ihon palmujen alla Barbadoksella, kaikki huonotkin vinkit otetaan avosylin vastaan.

Tämän ilman takia piti piristää itseä näillä viime kevään lomakuvilla, jotta sängystä pääsi ylös.

12305467_10206435480540456_328433122_n

12309055_10206435509781187_168788589_n 12319584_10206435510141196_40442155_n

12319702_10206435509861189_1845382767_n

12309386_10206435522021493_1512353687_n 12312037_10206435522141496_2064600244_n

12278079_10206435480740461_1771196377_n 12305516_10206435480500455_533831090_n

Paljon on tullut postaustoiveita meikki- ja hiushommista. Lähden kohta vihaisena avautumaan Verkkokaupan myyjälle ja kyselemään kamerani perään, niin eiköhän tällä viikolla noita postauksia putkahtele ulos. Moni oli myös toivonut ruokavaliopostausta, mutta jos yhtään aikaisempien viikkojen ruokapäiväkirjan mukaan elellään tulevaisuudessakin, se ei ole kenenkään silmille hyväksi, varsinkaan mun PT:n, Jucin. Mut täs nyt on ollu vähän kaikenlaista.

Tää oli tämmönen nopee moikkaus teille, jotka jaksatte pienen hiljaiselonkin jälkeen palata uudelleen ja uudelleen tsekkaamaan, onko tänne mitää järkevää tullut ulos. Tälläkään kertaa ei tosin mitään järkevää, mut välillä pitää päästä höpöttelee, vaikka ei mitään oikeeta asiaa ois.

Ja ainiin. Mä oon aika onnellinen tällä hetkellä. Oisin voinut tehdä jonkun onnellisuuspostauksen myös, mutta se ois ollut jo liian överilirkuttelua näin maanantaipäivään.

Puss. Ihanaa viikkoa kaikille.

xo Sar