Sain eräältä lukijaltani viestin, että voisinko kirjoittaa siitä, mitä mä teen ite silloin, kun tulee se kuuluisa läskirumatyhmä-päivä. Sehän iskee tietysti juuri sillon, kun elämä potkii muutenkin pahasti päähän, eikä niitä itkupotkuraivareita siinä peilin edessä juuri sinä päivänä kaivattaisi. Vartalopositiivisuus on ollut lähiaikoina muutenkin aika paljon pinnalla tässä meidän somemaailmassa, mikä meitä tällä hetkellä ympäröi.

Mä olen urheilun suhteen nykyisin tosi fiiliksen mukaan menijä. En halua tunkea itseäni väkipakolla salille, vetää protskujuomia nenästä kiinni tai pakottaa itseäni sinne Töölönlahdelle, jos musta ei vaan siltä tunnu. Nuorempana harrastin todella paljon urheilua aina hiihdosta jalkapalloon asti, kunnes ne kaikki lukioaikoihin jäivät ja löysinkin sitten itseni pelkästään salilta ja juoksupoluilta. Välillä kaipaan kunnon joukkuepelejä esimerkiksi salibandyn parissa tai vaikkapa joogan aloitus olisi siistiä, mutta miksi näin aikuisiällä tuntuu mahdottomalta aloittaa mitään uusia harrastuksia?

En usko, että tulen koskaan pääsemään eroon etuliitteestä ”missi”. Ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että näin kuuden vuoden jälkeenkin mun tulee olla niissä ”missin mitoissa”, sillä olenhan mä se missi-Sara. Ei, ei mun tarvi.

Olen näiden vuosien aikana kohdannut niin paljon kommentteja koskien ulkonäköäni ja painoani, joten ehkä olen senkin takia niin sinut kroppani kanssa, sillä olen ymmärtänyt sen, että vain sillä on väliä, miltä musta itsestä tuntuu, kun katson peilistä. Vaikka itselleni on tullut kiloja lisää missivuoden jälkeen, mä olen täysin ok sen asian kanssa. Ei 26-vuotiaan kroppa reagoi samalla tavalla kuin silloin 19-vuotiaana, jolloin oli mahdollista vetää niitä herkkuja niin, ettei ne edes näkynyt siinä puntarilla. Jos musta tuntuu, että haluan sunnuntaisin vetää burgeria – mä syön sen. Kun taas tuntuu siltä, että housut puristaa ja olo on väsynyt, huomaan, että jotain on nyt tehty väärin ja vaihdan terveellisemmän linjan. Oon huomannut, että tällainen rennompi tyyli sopii itselleni. Jos aloitan dieetin, sorrun helpommin. Hyvänä esimerkkinä tästä on kuuden päivän keittodieetti, joka päättyi lopulta jo 11 tunnin jälkeen, kun huomasin täyttäväni valtavaa nälkää kotiintilatulla pizzalla. Olen myöskin kokeillut sitä, miltä tuntuu treenata viisi kertaa viikossa ja laittaa kalorimäärä niin alas, että jossain kohtaa se romahduspiste tulee pakolla vastaan ja enää ei vaan jaksa. Lyyhistyy, ja tuntee epäonnistuneensa, vaikka todellisuudessa on kuluttanut itsensä puhki. Energiaa ei enää ole, vaan suorittaminen on pakonomaista.

Pari vuotta sitten mua pyydettiin mukaan bikinikuvauksiin ulkomaille, jonka yhteydessä mulle sanottiin, että reissuun on vielä sen verran aikaa, että varmaan sen kolme kiloa voit ainakin ottaa pois. Vastasin ihan suoraan, että niin kauan, kun mä itse olen tyytyväinen itseeni, en aio kenenkään mieliksi laihduttaa. Kieltäydyin, mutta ottivat minut mukaan joka tapauksessa. Haluan muistuttaa teitä, että älkää antako kenenkään määritellä, kuinka paljon sun tulisi painaa tai millainen sun tulisi olla. Sen määritelmän teet ainostaan sinä itse.

Kun tulee läskirumatyhmä-päivä, käyn mielessä läpi niitä ajatuksia, mistä se fiilis kumpuaa. Ei se välttämättä aina johdu siitä sun mekosta, mikä sillä hetkellä muka puristaa, vaan sen päivän aikana on voinut tapahtua jotain muuta, joka on saanut sulle huonot fiilikset ja purkautuu ulos sitten liiallisena itseinhona. Kun syö terveellisesti, liikkuu omasta vapaasta tahdosta ja herkuttelee aina välillä, niin tuollaisia päiviä ei tule vastaan paljoa. Silloin, kun tarvitsen itse välillä motivaatiota treenien ja ruokavalion suhteen, niin yleensä vedän muutaman viikon jonkun helpon dieetin mukaan(itselläni se on ollut Fit By Sofia, mutta esimerkiksi somesta löytyy nykyisin vaihtoehtoja todella paljon), jolloin sellainen turvotus ja pöhö on nopeasti historiaa ja siitä on helpompi jatkaa terveellisillä valinnoilla. Välillä on myös mukavaa treenata ihan kunnon PT:n kanssa, jolloin saan vietyä treenit oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja huomaankin, että kyllä mä jaksan ja pystyn, jos vaan haluan tarpeeksi. Muutenkin treenaminen toisen ihmisen kanssa on itselle paljon mieluisampaa. Saliselfietkin jää silloin ottamatta ja lehdet lukematta. 😉

Kuvat: Janina Pitkänen

Elämä vaa’an kanssa ei ole mun juttuni. Haluan elää niin, että kaikki on mahdollista. Kyllä niitä bikinikuvauksia voi silti tehdä ja tuntea itsensä upeaksi, joten miksi kieltäytyä hyvästä ruoasta. 😉 Kun tekee arkena järkeviä valintoja, viikonloppuna voi huilaa. Se on mun dieettini ja voi kyllä, siitäkin on välillä lipsuttu, mutta mitäs sitten!

Nautitaan elämästä, eikä tuijoteta liikaa niitä numeroita.

xo Sar

Tulin sanomaan nopeat moikat teille ja kertomaan, että kyllä täällä edelleen ollaan, vaikka blogini ja oikeastaan koko someni on ollut hiljainen tässä muutaman päivän lukuunottamatta niitä tärkeitä snäppejä klo 2.13 sieltä yökerhon puolelta. Tulin perjantaina viettämään hyvän ystäväni syntymäpäiviä tänne Lontooseen ja aika täällä on tietysti mennyt kuin siivillä. Tästä on kai kehkeytymässä jokin traditio, sillä vuosi sitten löysin itseni myöskin täältä nopealla yhden yön reissulla. Kamera on tällä kertaa pysynyt visusti laukussa ja täytyykin sanoa, että tällainen aktiivittomuus tekee välillä ihan hyvää.

Tällaisena synttäri-ihmisenä nämä kakkukuvat oli kuitenkin pakko ikuistaa.

Täällä keskustameininki viikonloppuisin on verrattavissa Stockan Hulluihin Päiviin kertaa neljä. Kaupasta toiseen kulkeminen on puikkelointia ja selviytymistä, ettei ne jokaisen vastaantulevan Starbucksin kahvit kaadu päälle tai lastenrattaat jyrää sun varpaita. Kaupat saa pienen ahdistusmyrskyn päälle, puhumattakaan niistä 100 metrin sovituskoppijonoista. Onneksi väliskumpat rauhoittaa tilannetta. Mutta kiitos kysymästä, kaikesta huolimatta täällä on ollut kivaa. Kun tietää Lontoon, niin mikään noista ei tule yllätyksenä ja illan mekon etsimiseen osaa varata jo tupla-ajat, niin selviää ahdistukselta. 😉

Lontooseen matkaajat! Suosittelen silti varaamaan matkapäivät keskelle viikkoa, jolloin ehtii näkemään muutakin kuin ihmisiä.

Meidän viikonloppu koostui ihanista dinnereistä, Novikov ja Hakkasan. Olen aivan varma, että noihin paikkoihin tulen kyllä jatkossakin, sillä millään ei olisi raaskinut lähteä sieltä pois, kun ruoka oli niin hyvää ja ehkä vähän ne drinkitkin. Yökerhot täällä ovat todella erilaisia Suomeen verrattuna ja tää Lapin likka olikin siellä muutaman kerran aika ihmeissään, kun esimerkiksi itse yökerhoon pääseminen vaatii saman tarkastuksen, kuin menisi lentokoneeseen. Tosin se on vaan hyvä asia!

Nyt matkaan lentokentälle aikamoisen univelan kanssa, ja seuraavan tällaisen viikonlopun vietänkin sitten vasta taas vuoden päästä. Kyllä huomaa, ettei tässä enää mitään 18-vuotiaita olla. Mutta oli parasta. Ikävä jää mun ystävää, mutta onneksi Lontoo ei ole toisella puolella maapalloa.

Muistakaa pitää yhteyttä niihinkin ystäviin, jotka asuvat Kehäkolmosen ulkopuolella. Pus.

Ps. Teiltä tuli valtavasti hyviä postaustoiveita menneellä viikolla, joten tartun niihin heti ensi viikolla.

Mukavaa sunnuntaita. Muistakaa levätä, syödä hamppareita ja ahmia Netflixiä.

xo Sar

Multa on toivottu paljon meikkipostauksia, joten ajattelinkin nyt jakaa teille mun lempparituotteet, joita käytän silloin, kun haluan kestävän, mutta kuulaan ja raikkaan meikin. Arkimeikki tarkoittaa mulla lähinnä ripsaria, meikkipuuteria ja poskipunaa, joten olkoon tämä sellainen ”arkimeikkiä parempi versio”. Eli aamusta iltaan voi painella tällä meikillä menemään ilman, että sitä tarvii sen enempää alkaa siellä sporassa fiksailemaan ennen niitä afterwörkkejä.

  • Kosteuta iho ennen pohjan tekemistä ja käytä tarvittaessa primeria. (Itse käytän ainoastaan kosteusvoidetta.)
  • Meikkivoide: MAC face&body. Tämä on uusin hankintani meikkipussiin. Tällä meikkivoiteella saa erittäin kevyen ja kuulaan ihon. Laittamalla useamman kerroksen saat lopputuloksesta ”peittävämmän”. Toinen mun ehdoton lemppari on Lancomen, Teint Miracle, sävy 04. Se on peittävämpi kuin tuo MACin, mutta silti antaa raikkaan lookin.
  • Concealer: Urban Decay, NAKED skin, sävy Light Warm. Tällä tuotteella saan tummat silmänaluset piiloon sekä se tuo samalla kasvoihin valoa. Levitän tuotetta silmien alle, leukaan, kulmakarvojen väliin sekä keskelle nenää.
  • Varjostukset ja lisäkorostukset: Anastasia, Contour Cream Kit. Kuten näette , niin banaanin sävy on aikalailla kulutettu loppuun, ja sitä laitankin samoihin kohtiin kuin tuota aiempaa tuotetta. Tummemmilla sävyillä teen varjostukset – poskiluun alle, leuka, otsa sekä nenän sivut.
  • Puuteri: bareMinerals, illuminating mineral veil. Puuterin mukana on hiukan kimalletta, joka tekee ihosta kuulaan näköisen. Toinen lempparipuuteri on MAC, prep+prime. Kumpikaan tuote ei tee ihosta liian puuteroitua, vaan ne ovat kevyitä.
  • Kevyen puuteroinnin jälkeen teen vielä puuterimaiset varjostukset käyttäen Anastasia Contour Kit.
  • Poskipunana: ikisuosikki MAC, sävy Peachtwist. Tämä tuote on kestänyt vuosia ja on yksi ehdoton lempparini!
  • Hohtoa kasvoille: Bobbi Brown, Shimmer Brick Compact, Pink Quartz.

  • Ripsiväri: Lancome Hypnose tai Diego Dalla Palma ciglione(!!)
  • Ripset: ripsitupsut, jossa on monta samassa. Vie vähemmän aikaa ja näyttää paremmalta kuin yksittäiset.
  • Ripsiliima: DUO, clear
  • Kulmakarvat: Anastasia, Dipbrow, medium brown
  • Sisä- ja ulkoluomet: samaa Bobbi Brownin hohtoa, mitä käytin myös meikkipohjaan,
  • Huulet: Loreal Paris, color riche 630

Jatkossa tulen varmasti tekemään myös meikkitutorialeja, mutta tässä alkuun tekstimuodossa mun meikkipussista aina löytyvät tuotteet.

”Niitähän on aika paljon?”

Kyllä, mutta tuotteita ei olekaan tarkoitus läträtä litroittain, vaan kevyesti ja kauniisti! 😉

Tässä vielä meikkimuutos meikittömän kuvan kanssa: 

xo Sar