Aina ennen minusta tuntui siltä, että loppuvuosi mateli eteenpäin ja joulukuu ei tahtonut tulla sitten millään. Kesällä sitä aina perjantaisin havahtui siihen, että eikö me ihan just viikonloppua vietetty ja taas se on edessä. Tänä vuonna asiat ovat olleet toisin. Tuntuu, että en ole pysynyt viikkotahdissa lainkaan mukana, koska harmaat päivät ovat kiilanneet ohi ja yhtäkkiä on ollutkin taas Love Islandin vuoro. Päivät toistavat itseään kaikesta erilaisuudesta huolimatta. Motivaatio ei ole oikein minkään suhteen kunnossa(paitsi klo 22 olen aina täpittänyt nätisti tv:n ääressä) ja tekisi mieli painella paikasta toiseen otsalamppu päässä, jotta näkisi tämän maailman vähän kirkkaammin.

Laitoin pienen stopin marraskuulle ja lähdin katsomaan aurinkoa. Toistaiseksi tämä on ollut paras päätös sitten ”nää ystäviä enemmän viikolla” jälkeen. Täällä aika matelee ja kaamosmasennus jäi Helsinki-Vantaan check-in -tiskille. Enkä muuten ole ennen rakastanut marraskuuta yhtä paljon kuin esimerkiksi tänään.

Tämän reissun lisäksi marraskuussa tapahtuu muutakin. Blogini nimittäin vaihtaa pian osoitetta. Hassua, mutta tuntuu siltä, että tällainen ”uuden alku” täällä blogimaailmassakin on enemmän kuin tervetullutta vaihtelua. Elämäni on muuttunut viime kuukausina täysin ja tuntuu, että uudella alustalla pystyn aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä(lupasin itselleni, etten käytä noita sanoja enää ikinä – hyvin meni). Uudet sivut, uusi banneri, uusi taustajoukko takana – ihan kuin vaihtaisin työpaikkaa. Sitähän se toki onkin, ja siksi se varmaan tuntuukin itselleni isolta jutulta.

Toivottavasti saadaan muutettua blogi pian, koska edessä häämöttää jo uhkaavasti lempikuukauteni joulu. Ja kyllä, silloin aion kertoa täällä niistä itsetehdyistä kranasseista kuin siitä epäonnistuneesta suklaakakustakin. Joulukuussa minulla on siis teille paljon asiaa! Laadusta en uskalla kuitenkaan ottaa vastuuta. Toivottavasti täällä on muitakin jouluihmisiä?

Nyt pulahdan altaaseen.

Kuullaan pian.

Kuvat: Laura Karppanen, muokkaus: minä

xo Sar

En olisi uskonut, että joku päivä jaan omassa blogissani ruokareseptejä. On ollut ihanaa saada se fiilis takaisin ruoanlaiton suhteen, mikä mulla aikoinaan oli Köksän tunneilla. Ei siihen mennytkään kuin reilut kymmenen vuotta – apua! 😀 Mutta joka tapauksessa, tässä siis erittäin nopean ja hyvän bataattikeiton ohje:

•1 iso bataatti (minulla oli tällä kertaa kaksi pienempää)
•2dl Juustokerma
•2 valkosipulin kynttä
•Puolikas lime
•Sriracha-kastike (oman maun mukaan tulisuus)
•Suola
•Mustapippuri

•Päälle laitoin maustamatonta jogurttia

Kuori ja pilko bataatit. Keitä palat kannen alla kypsiksi (n.25min).

Soseuta bataatit blenderillä ja lisää joukkoon valkosipuli, kerma, mausteet ja lime.

Kuumenna kattilassa kiehuvaksi ja lisää tarvittaessa vähän kermaa tai hiukan vettä, jos jää liian ”paksuksi”.

Bon Appétit!

xo Sar

*Kaupallinen yhteistyö. OP Nano

Kotivakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy

Tätä postausta kirjoittaessani pyörin maisemissa, josta aikoinaan muutin sinne suureen Helsinkiin. Tämä kaupunki tuo aina muistoja mieleen nuoruudesta.

Jos saisin kelata aikaa hiukan taaksepäin ja sanoa sille ”Minä haluan nyt itsenäistyä” -Saralle jotain terveisiä, se olisi varmasti, että pysy nyt hyvä nainen siellä kotona, jos sellainen mahdollisuus vielä on.

Näin aikuisiällä tuntuu hassulta, että sieltä kotipesästä vanhempien luota on ihan järkyttävä kiire sinne omaan koppiin. Sitä jotenkin kai unohtaa kaikki ne velvollisuudet ja laskut. Vanhempien luona asuessa koti oli koko ajan siisti, lämpimiä ruokia ilmestyi pöytään jopa kaksi kertaa päivässä, pyykit peseytyi kuin itsestään sekä kaiken maailman muita askareita ehdittiin hoitamaan sen kahdeksan tunnin työpäivänkin jälkeen. Millaisia supervoimia noilla äideillä ja iseillä oikein on? Tätä asiaa en ole vieläkään osannut ratkaista.

Teini-Saran päässä viirasi ja pahasti, kun hän halusi jostain syystä muuttaa viiden tähden hotellista siskonsa kanssa ensimmäiseen omaan asuntoonsa jo ennen ylioppilasjuhlia. Sitä kai vaan ajatteli, että ei ne aikuisten asiat vielä meitä kosketa. Riittää, kun siirtää nuo vaatteet ja meikit.

Äkkiä todellisuus tuli vastaan ja ymmärrettiin, että sen vuokran ja nugettien lisäksi kuluihin pitäisi laskea sekä vesi, sähkö että vakuutus(MIKÄ?!). Vakuutus oli aina tuntunut jotenkin tosi vastenmieliseltä ja ärsyttävältä. Mun pitää siis maksaa siitä, jos jostain syystä kaatuisin tai jättäisin hellan päälle. Really? Teini-Sara ei tiennyt elämästä kyllä mitään.

Vakuutus on pelastanut minut aikuisiällä monesta tilanteesta ja nyt viimeistään ymmärrän, kuinka tärkeä se onkaan. Kuukausi sitten muutin uuteen asuntoon ja niiden sisustusjuttujen lomassa ensimmäisenä hankintalistalla oli kotivakuutus (jopa ennen sitä Peikonlehteä!). Tuntuu ihanalta huomata, että kyllä tässä selvästi ollaan jo aikuisia, kun näin järkevästi ja fiksusti osaa ajatella. Paljon matkustavana ihmisenä kotivakuutus tuntuu myös turvalliselta. Saa olla jollain tapaa huoletta poissa kotoa, kun tietää, että asiat siellä ovat koko ajan turvattu.

Nykyään on onneksi olemassa uudenlainen OP Nano, joka tarjoaa stressittömän, helpon, edullisen ja nopean vakuutuspalvelun. Kaikki asiointi tapahtuu netissä tai sillä sun luurilla, joten painajaiset niistä konttorijonoista saa unohtaa täysin. Vakuutuksessa ei ole mukana mitään turhaa ja maksu hoituu kuukausittain suoraan maksukortilta (kuinka kätevää!).

Pääsen jakamaan teille lukijoilleni uniikin linkin http://vlt.me/.2t395 , jonka kautta saatte 1kk maksuttoman kotivakuutuksen OP Nanolta. Omat kustannukseni vajaan 50neliön asunnossa olisivat noin 10euroa, joten arvaatteko, kuka vaihtoi myös kotivakuutuksen äsken! Tällaisena hiukan ”huonomuistisena” laskujen maksajana suoraan kortilta menevä maksu on enemmän kuin meikäläisen mieleen.

Kun asiat kotona ovat kunnossa, voi olla levollisin mielin siellä sohvan nurkassa Nutella-purkki kainalossa tai auton ratissa vaihtamassa maisemaa. Pitäkää huoli kodistanne.❤️

xo Sar