*Kaupallisessa yhteistyössä: Didriksons

Kymmenen vuotta sitten painelin kouluun nahkatakilla vielä varmaan marraskuussakin, koska olihan se jotenkin coolia. Muistan elävästi ne kerrat, kun pyöräillessä kouluun kylmä viima hiveli kasvoja ja mielessä laski vain minuutteja, että kauan tätä kauheutta on vielä jäljellä. Isän iltavuoroviikolla saatiin autokyyti kouluun, mutta joka toinen viikko siis pyöräiltiin – oli sää mikä tahansa, niin nahkatakki senkun säilyi.

Näin ”vanhemmiten” menee nykyään täysin mukavuus edellä. Takki ei saa missään nimessä puristaa, sen pitää kestää Stadin viimat ja plussana vielä ne kaaressa tulevat sateetkin varsinkin näin syksyn korvilla. Mukavuudenhaluinen pukeutuminen ei tarkoita missään nimessä rumaa pukeutumista – päinvastoin. Kun nuoriso kitkuttaa alkavissa pakkassäissä nahkatakki päällä hampaat kalisten, niin ei se enää kovin hyvältä näytä. Kylmä tulee itsellekin pelkästä näystä. Hox hox siis nuoret! 😉

Olen somessa törmännyt muutamia kertoja Didriksons-tuotteisiin ja vähän salaa tsiigaillut niitä siihen malliin, että kunpa saisi itsekin vetää tuollaisen takin päälle, sillä se näyttää niin lämpimältä. Tämän yhteistyön tiimoilta sain muutaman eri vaihtoehdon kotiin ja voin kertoa, että alkavat pakkassäät ovat kyllä näillä takeilla pelastettu! Isona plussana näissä takeissa on myös se, että ympäristöasiat on otettu isosti huomioon.

Tästä takista tuli mulle itselleni se yllättäjä. Alkuun tämä väri vähän vierasti, mutta pukiessani sen päälle, ihastuin siihen heti. Tämä on vielä niin pehmeä ja lämminkin.

Hyvin istuvia mustia takkeja ei voi olla vaatekaapissa koskaan liikaa. Iso huppu tekee tuosta takista vieläkin enemmän käytännöllisemmän ja se on ollutkin päällä niin kaupungilla, lenkkipoluilla kuin illan extempore-kauppareissuilla, jolloin sataa vähintäänkin aina rakeita ja vettä yhtä aikaa.

Tämä valkoinen parkatakki on vielä ainakin tänne Stadin lokakuulle liikaa, mutta uskonpa, että kuukauden päästä Levillä se löytyy päältäni koko viikonlopun ajan. Takki on niin pehmeä, että päikkärit siinä onnistuu varmaan helposti seisaaltaankin. Kun mittarissa alkaa olla pakkasasteita, tämä takki on silloin ehdoton valinta.

Mä olen siis jo aivan valmis kylmenevään syksyyn ja lumen tuloon. Näin jouluihmisenä olen myös saattanut laskea, kuinka monta yötä sinne joulukuuhun oikein onkaan.

Tämän linkin kautta https://www.didriksons.com/en tekin pääsette tutustumaan näihin tuotteisiin ja ehkä jopa hyvissä ajoin voitte tänä vuonna tonttuilla. Pehmeä ja lämmin paketti on aina mieluisa.

Lämmintä lokakuuta.

Kuvat: Laura Karppanen, editointi: minä

xo Sar

Aikaisemmasta blogikirjoituksestani on nyt melkein vajaa pari viikkoa ja sainkin muutamia viestejä, että olenko lopettanut koko blogin kirjoittamisen. En. Viime postaukseni oli itselleni todella vaikea ja raskas, joten halusin tietoisesti ottaa sen jälkeen aikaa itselleni. Vaikka olenkin jo maininnut, että kirjoitus ei syntynyt sinä päivänä, päätöksestä puhumattakaan, jännitin sen julkaisua erittäin paljon. Kun painoin enteriä, oloni oli kevyempi.

Haluan kiittää koko sydämestäni teitä ihania lukijoita tsemppaavista kommenteistanne. Viime viikkoina niitä on tullut paljon, enkä valitettavasti ole ehtinyt niihin kaikkiin vastailemaan. Sain myös yllättävän paljon viestiä samassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä, joten paljon voimia myös teidän viikkoihin.❤️

Tämän kahden viikon aikana on tapahtunut paljon. Suurimpana niistä varmaan on uuteen asuntoon muuttaminen, josta yritän rakentaa itselleni pala palalta uutta kotia. Tulevat blogitekstit tulevatkin varmaan käsittelemään jonkin verran kaikkea tätä tunnekuohua, mitä käyn tällä hetkellä läpi. Olisi helpompaa varmasti sanoa täällä, että kaikki on tosi hyvin, mutta haluan pitää blogini rehellisenä. Sellainen se on aina ollut.

Elämässäni alkaa uudet tuulet ja uskon, että niihin totutteleminen vie hetken aikaa. Uuden elämäntilanteen myötä minulla on varmasti entistä enemmän höpöteltävää tänne, koska jokainen päivä tuntuu tällä hetkellä jotenkin tosi erilaiselta.

Kaikesta huolimatta, tuntuu hyvältä olla taas täällä.

Kuvat: Laura Karppanen, editointi: minä

xo Sar

Kun kolme vuotta sitten minut ylipuhuttiin treffeille, en osannut edes kuvitella, millainen seikkailu mun elämässä sen illan jälkeen alkaa. Se oli opettava ja tunteikas. Nyt se matka on tullut päätökseensä.

Tällaisen elämänmuutoksen myötä olo on tietysti haikea ja surullinen, mutta muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Kun arvot eivät kohtaa, on parisuhdetta mahdotonta ylläpitää.

Olen joka tapauksessa kiitollinen tälle suhteelle, koska opin itsestäni, elämästä, omista vahvuuksistani ja heikkouksistani todella paljon. Opin ennen kaikkea rakastamaan.

Joskus on vaan pakko luovuttaa ja tässä kohtaa lähteminen oli ainoa oikea ratkaisu.

Sara