*Kaupallinen yhteistyö. OP Nano

Kotivakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy

Tätä postausta kirjoittaessani pyörin maisemissa, josta aikoinaan muutin sinne suureen Helsinkiin. Tämä kaupunki tuo aina muistoja mieleen nuoruudesta.

Jos saisin kelata aikaa hiukan taaksepäin ja sanoa sille ”Minä haluan nyt itsenäistyä” -Saralle jotain terveisiä, se olisi varmasti, että pysy nyt hyvä nainen siellä kotona, jos sellainen mahdollisuus vielä on.

Näin aikuisiällä tuntuu hassulta, että sieltä kotipesästä vanhempien luota on ihan järkyttävä kiire sinne omaan koppiin. Sitä jotenkin kai unohtaa kaikki ne velvollisuudet ja laskut. Vanhempien luona asuessa koti oli koko ajan siisti, lämpimiä ruokia ilmestyi pöytään jopa kaksi kertaa päivässä, pyykit peseytyi kuin itsestään sekä kaiken maailman muita askareita ehdittiin hoitamaan sen kahdeksan tunnin työpäivänkin jälkeen. Millaisia supervoimia noilla äideillä ja iseillä oikein on? Tätä asiaa en ole vieläkään osannut ratkaista.

Teini-Saran päässä viirasi ja pahasti, kun hän halusi jostain syystä muuttaa viiden tähden hotellista siskonsa kanssa ensimmäiseen omaan asuntoonsa jo ennen ylioppilasjuhlia. Sitä kai vaan ajatteli, että ei ne aikuisten asiat vielä meitä kosketa. Riittää, kun siirtää nuo vaatteet ja meikit.

Äkkiä todellisuus tuli vastaan ja ymmärrettiin, että sen vuokran ja nugettien lisäksi kuluihin pitäisi laskea sekä vesi, sähkö että vakuutus(MIKÄ?!). Vakuutus oli aina tuntunut jotenkin tosi vastenmieliseltä ja ärsyttävältä. Mun pitää siis maksaa siitä, jos jostain syystä kaatuisin tai jättäisin hellan päälle. Really? Teini-Sara ei tiennyt elämästä kyllä mitään.

Vakuutus on pelastanut minut aikuisiällä monesta tilanteesta ja nyt viimeistään ymmärrän, kuinka tärkeä se onkaan. Kuukausi sitten muutin uuteen asuntoon ja niiden sisustusjuttujen lomassa ensimmäisenä hankintalistalla oli kotivakuutus (jopa ennen sitä Peikonlehteä!). Tuntuu ihanalta huomata, että kyllä tässä selvästi ollaan jo aikuisia, kun näin järkevästi ja fiksusti osaa ajatella. Paljon matkustavana ihmisenä kotivakuutus tuntuu myös turvalliselta. Saa olla jollain tapaa huoletta poissa kotoa, kun tietää, että asiat siellä ovat koko ajan turvattu.

Nykyään on onneksi olemassa uudenlainen OP Nano, joka tarjoaa stressittömän, helpon, edullisen ja nopean vakuutuspalvelun. Kaikki asiointi tapahtuu netissä tai sillä sun luurilla, joten painajaiset niistä konttorijonoista saa unohtaa täysin. Vakuutuksessa ei ole mukana mitään turhaa ja maksu hoituu kuukausittain suoraan maksukortilta (kuinka kätevää!).

Pääsen jakamaan teille lukijoilleni uniikin linkin http://vlt.me/.2t395 , jonka kautta saatte 1kk maksuttoman kotivakuutuksen OP Nanolta. Omat kustannukseni vajaan 50neliön asunnossa olisivat noin 10euroa, joten arvaatteko, kuka vaihtoi myös kotivakuutuksen äsken! Tällaisena hiukan ”huonomuistisena” laskujen maksajana suoraan kortilta menevä maksu on enemmän kuin meikäläisen mieleen.

Kun asiat kotona ovat kunnossa, voi olla levollisin mielin siellä sohvan nurkassa Nutella-purkki kainalossa tai auton ratissa vaihtamassa maisemaa. Pitäkää huoli kodistanne.❤️

xo Sar

*Kaupallisessa yhteistyössä: Didriksons

Kymmenen vuotta sitten painelin kouluun nahkatakilla vielä varmaan marraskuussakin, koska olihan se jotenkin coolia. Muistan elävästi ne kerrat, kun pyöräillessä kouluun kylmä viima hiveli kasvoja ja mielessä laski vain minuutteja, että kauan tätä kauheutta on vielä jäljellä. Isän iltavuoroviikolla saatiin autokyyti kouluun, mutta joka toinen viikko siis pyöräiltiin – oli sää mikä tahansa, niin nahkatakki senkun säilyi.

Näin ”vanhemmiten” menee nykyään täysin mukavuus edellä. Takki ei saa missään nimessä puristaa, sen pitää kestää Stadin viimat ja plussana vielä ne kaaressa tulevat sateetkin varsinkin näin syksyn korvilla. Mukavuudenhaluinen pukeutuminen ei tarkoita missään nimessä rumaa pukeutumista – päinvastoin. Kun nuoriso kitkuttaa alkavissa pakkassäissä nahkatakki päällä hampaat kalisten, niin ei se enää kovin hyvältä näytä. Kylmä tulee itsellekin pelkästä näystä. Hox hox siis nuoret! 😉

Olen somessa törmännyt muutamia kertoja Didriksons-tuotteisiin ja vähän salaa tsiigaillut niitä siihen malliin, että kunpa saisi itsekin vetää tuollaisen takin päälle, sillä se näyttää niin lämpimältä. Tämän yhteistyön tiimoilta sain muutaman eri vaihtoehdon kotiin ja voin kertoa, että alkavat pakkassäät ovat kyllä näillä takeilla pelastettu! Isona plussana näissä takeissa on myös se, että ympäristöasiat on otettu isosti huomioon.

Tästä takista tuli mulle itselleni se yllättäjä. Alkuun tämä väri vähän vierasti, mutta pukiessani sen päälle, ihastuin siihen heti. Tämä on vielä niin pehmeä ja lämminkin.

Hyvin istuvia mustia takkeja ei voi olla vaatekaapissa koskaan liikaa. Iso huppu tekee tuosta takista vieläkin enemmän käytännöllisemmän ja se on ollutkin päällä niin kaupungilla, lenkkipoluilla kuin illan extempore-kauppareissuilla, jolloin sataa vähintäänkin aina rakeita ja vettä yhtä aikaa.

Tämä valkoinen parkatakki on vielä ainakin tänne Stadin lokakuulle liikaa, mutta uskonpa, että kuukauden päästä Levillä se löytyy päältäni koko viikonlopun ajan. Takki on niin pehmeä, että päikkärit siinä onnistuu varmaan helposti seisaaltaankin. Kun mittarissa alkaa olla pakkasasteita, tämä takki on silloin ehdoton valinta.

Mä olen siis jo aivan valmis kylmenevään syksyyn ja lumen tuloon. Näin jouluihmisenä olen myös saattanut laskea, kuinka monta yötä sinne joulukuuhun oikein onkaan.

Tämän linkin kautta https://www.didriksons.com/en tekin pääsette tutustumaan näihin tuotteisiin ja ehkä jopa hyvissä ajoin voitte tänä vuonna tonttuilla. Pehmeä ja lämmin paketti on aina mieluisa.

Lämmintä lokakuuta.

Kuvat: Laura Karppanen, editointi: minä

xo Sar

Kun kolme vuotta sitten minut ylipuhuttiin treffeille, en osannut edes kuvitella, millainen seikkailu mun elämässä sen illan jälkeen alkaa. Se oli opettava ja tunteikas. Nyt se matka on tullut päätökseensä.

Tällaisen elämänmuutoksen myötä olo on tietysti haikea ja surullinen, mutta muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Kun arvot eivät kohtaa, on parisuhdetta mahdotonta ylläpitää.

Olen joka tapauksessa kiitollinen tälle suhteelle, koska opin itsestäni, elämästä, omista vahvuuksistani ja heikkouksistani todella paljon. Opin ennen kaikkea rakastamaan.

Joskus on vaan pakko luovuttaa ja tässä kohtaa lähteminen oli ainoa oikea ratkaisu.

Sara