*Kaupallinen yhteistyö Bubbleroom kanssa

Mä hain tälle talvelle ensimmäistä kertaa ne tyypilliset ”talvikamat” vasta viime viikolla. Pipoja ja hanskoja ei ole tullut ihan hirveän paljon tarvittua koko talvena, koska suurimman osan ajasta olen tällä kertaa viettänyt ulkomailla. Viikon Lapin matka muistutti mua kyllä taas siitäkin, että talvi osaa olla ihan parasta aikaa. Stadissa talvi aiheuttaa ehkä enemmän sellaista stressiä kuin mielihyvää. Pohjoisessa asiat tämän suhteen ovat taas aivan toisin. Tiet aurataan, hommat toimii ja talvi maistuu. Mä kipusin suksienkin päälle pitkästä aikaa – tosin en vielä päättänyt, oliko se kivaa.

Helsinkiin tullessa saan viedä taas talvikamat takaisin vintille odottamaan joulua ja tilalle saan ottaa jopa kaikkia ihania kevättakkeja jo. Tilasin viime viikolla Bubbleroomilta omia kevätsuosikkeja ja ne ovat tässä:

Neule *täältä.

Paita *täältä.

Hame *täältä.

Mekko *täältä.

Toppi *täältä.

Housut *täältä.

 

Koodilla SARA saatte -10% tilauksesta sekä ilmaisen toimituksen.

xo Sar

*Kaupallinen yhteistyö Bubbleroom kanssa

Onko mitään parempaa kuin ajatus siitä, että tässä mennään jo kohti kevättä? Talvi on mun mielestä ihanaa aikaa, mutta jotenkin kevään tullessa meininki muuttuu rennommaksi ja positiivisemmaksi. Osittain sen fiiliksen tekee varmasti myös pukeutuminen, koska enää ei paineta kokomustissa huppu päässä, vaan päälle saattaa eksyä erilaisia värejä ja ohikulkijoille uskalletaan jopa hymyillä(hyvällä tsägällä).

Kevät on myös mulle itselleni aina ollut sellaista työntäyteistä aikaa ja silloin tapahtuu ne duunillisesti parhaimmat ”prokkikset” syksyn lisäksi. Valmistautuminen kesään alkaa ja salilla tulee käytyä oikeasti, eikä vaan niissä omissa ajatuksissa. Paksut talvitakit väistyvät ja vaatekaappi saa kokea muodonmuutoksen. ”Ennen kesää hoidan nämä” -to do -lista saa aivan erilaisen merkityksen, kun sitä Ruissia saa alkaa jo ihan kunnolla miettimään! Mä rakastan kevättä! Ja sen vaatteita!

Bubbleroomin kanssa yhteistyössä pääsin valitsemaan muutamia kevätasuja ja samalla saan antaa teille koodin, jolla saatte -10% alennusta _kaikista_ heidän tuotteistaan sekä ilmaiset postikulut. Koodi on niinkin vaikea kuin SARA. Koodi on voimassa vain 48tuntia, joten hophop.❤️

Musta bleiserimekko: https://bit.ly/2TJPOfX

Mustavalkoinen mekko: https://bit.ly/2DZQEja

Teddy-takki: https://bit.ly/2TI87Cc

Valkoinen takki: https://bit.ly/2tdt7Fe

Leopardihousut: https://bit.ly/2DkgzAo

Musta nahkatakki: https://bit.ly/2GwPUDz

xo Sar

 

 

Voi apua! Ensiksi haluan kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita, kun olette tulleet lukemaan höpötyksiäni. Teitä on ollut täällä valtava määrä ja mä pakahdun just onnesta. Kiitoksia kaikista kommenteista täällä blogissa, Instagramissa ja Facebookissa. Oon nyt jonkin aikaa tässä onnellisuuskuplassa ja saatan näyttää hölmöltä tuolla vihanneshyllyllä tämä kestohymy päällä yksikseni ruokakärry seurana, mutta oon tosi iloinen ja otettu tästä kaikesta, joten tämä kestohymy nyt suotakoon. Kiitos niin paljon.

En osaa sanoa, miksi mua jotenkin jännitti aloittaa tämä uusi blogi. En ole ikinä vaihtanut koulua nuorempana, mutta nyt tuntui siltä, että olisin esitellyt itseni ihan uudelle luokalle pienessä jännityksessä(ja nyt aloin miettimään, kuinka reippaita ja rohkeita ne pienet lapset ovat, jotka ovat esimerkiksi vaihtaneet alakoulua 6xsydänemoji!!). Kuten jo aiemmassa postauksessani kerroin, että olen lukenut itsestäni kaikki mahdolliset negatiiviset adjektiivit, joten mitkään ilkeät kommentit eivät pelottaneet vaan ajatus siitä, että nyt mulla on tämä päiväkirja, julkinen sellainen. Tästä blogista olen haaveillut pitkään ja nyt se tässä on. Mitä sitten? Olenko mä tarpeeksi hyvä täällä? Ovatko tekstini tarpeeksi mielenkiintoisia? Löytävätkö lukijat blogini ja pysyvätkö he täällä jatkossakin? Sanoin tälle Saralle, että hengittäisi syvään, ottaisi kylmän PepsiMaxin, kaapista Marabouta unohtaen ”ihan vahingossa” karkkilakkonsa sekä lukisi teidän lähettämiä kommentteja. Stressi unohtui välittömästi. Vastaanotto oli täällä erittäin lämmin ja en malta odottaa, millainen reissu tästä oikein tulee.

Koko asu: NA-KD

Aloittaessani tämän blogin mun täytyi miettiä, mitä kaikkea tulen jakamaan täällä teille ja mihin vedän omat rajani. Oon aina ollut julkisuudessa vähän sellainen ”höpöttäjä”. Se on ollut välillä hyvä juttu, mutta siitä voi saada myös helposti ”julkisuustyrkyn”maineen. Voin kyllä myöntää, että otsikot: ”Jäi poliisin haaviin” tai ”Enää en voi kontata kotiin” näyttivät aika pahalta niissä lehtien kansissa. Tarkoitukseni oli tosin vain vastata toimittajan kysymyksiin, eikä tuottaa äidille hämmennystä siinä lähikaupan lehtihyllyllä. Tämä itseironisuus ja hassu huumorintaju kostautuvat noina hetkinä, mutta sellainen mä olen ja mielummin olen oma itseni, kuin esitän jotain konservatiivista Saraa, jota mä en tässä elämässä ole. Tulen olemaan se avoin, hassu höpöttäjä täällä blogissakin, joten ei oteta tätä liian vakavasti. Pilke silmäkulmassa ja sellainen turha jäykkyys pois, niin meillä on täällä yhdessä paljon hauskempaa.

Mä itse saan eniten inspiraatiota ihmisistä, jotka kertovat asioita suoraan ja myöntävät, jos elämä onkin yhtä Salattuja Elämiä eikä pelkästään sitä tasaista ja harmonista illuusiota siitä täydellisestä elämästä. Jos näette täällä pelkästään kuvia uudesta Vuittonista tai viimeisen päälle siloiteltuja Instagram-aamiaisia(okei, niitä voi välillä olla), niin minut saa todellakin herättää heti tähän todellisuuteen. Tämän blogin kuuluu myös olla sitä ihan normaalia elämää sieltä kamerankin takaa. Tässä some-maailmassa sellainen saattaa unohtua, vaikka se käsittämättömältä voi kuulostaakin.

Ihanaa some-sunnuntaita jengi ja kiitos vielä.

Kuvat: Janina Pitkänen / Radisson Blu Seaside

xo Sar