Mitä täällä Suomessa tapahtuu! Nämä säät ovat olleet nyt viimeiset viikot niin upeat, että ollut välillä sellainen olo kuin ulkomailla olisi. Pitänyt ihan silmiä hieraista, että missä unessa sitä ollaan. Ihan parasta. Tulee niin kovasti lapsuusmuistot mieleen, kun joka päivä vietettiin rannalla ja aina paistoi aurinko. Tosin näin aikuisiällä ei ihan hirveästi tule enää rannalla oltua, vaan terasseilla! 😀 Kylmä viinilasi paahtavan auringon alla – onhan se nyt aivan liian vaikeaa kieltäytyä moisesta. Syytän täysin noita rooftop-mestoja siitä, että löydän itseni välillä arki-iltaisinkin viinilasi kädessä. En voi käsittää, että meillä on täällä oikeasti kesä. Hymyilyttääkin koko ajan.

Torstaina lähdettiin ystäväni kanssa extempore-matkalle Porvooseen. Mulla se kuuluu aina kesän to do -listaan ja oli siistiä päästä toteuttamaan se jo tässä vaiheessa kesää. Pienet sisustusliikkeet, söpöt kahvilat, hyvät ravintolat ja yleisesti se meininki siellä laittaa ihmisen kyllä viihtymään. Tänne on päästävä vielä toistamiseenkin tämän kesän aikana. SicaPelle ja Paahtimo jäivät tällä reissulla kokematta, joten ne ovat liiankin hyviä syitä laittaa Fiestan keula kohti tätä aurinkoista kesäkaupunkia vielä uudestaankin tän kesän aikana!

Instastoorissa tuli paljon kyselyä, mistä tätä popkornipizzaa on mahdollista saada. Ravintola on siis Gabriel 1763. Voisin ottaa sitä asap myös kotiinkuljetuksella.

Nyt kone kiinni ja juoksen nauttimaan vielä tosta ilta-auringosta! Pitäkää ihana viikonloppu.

xo Sar

On olemassa niitä päiviä, kun ruokapäätökset osaa tehdä sekunnissa, tekstiä syntyy täysin kivuttomasti romaanin verran, lähetetyt Whatsapp-viestit ovat täynnä emojia, Töölönlahden voisi juosta viisi kertaa hengästymättä(no ehkä vähän värikynäilin) ja kaikki sotkut kotona näyttää taideteoksilta. Jotta sellaisia päiviä on, vastapainona täytyy ilmeisesti löytyä sellaisia hetkiä,  jolloin tuntuu siltä, että vetäisi perässä sadan tonnin painavaa rekkaa ja kaikki eteen tuleva näyttää koirien agilityradalta. Ei ole varmaan vaikea arvata, kumpi päivä mulla tänään oli.

Tänään on ilmeisen vaikeaa tuottaa edes normaalia tekstiä, joten höpöttelen vaan hassuja ajatuksiani ja kuulumisia, sillä aivotoimintani ei näköjään ole tänään valmis liialliseen pohdintaan.

Oon useammin jo puhunut siitä, kuinka aika menee nykyään vähän liiankin lujaa vauhtia eteenpäin. Tuntuu, että viikot vilisee vaan silmissä. Juuri, kun viikkoon pääsee kiinni, niin huomaakin, että elellään jo perjantaita ja taas olisi sen viikonlopun vuoro.

Ja eikä tämä varmaan mikään huono juttu ole, koska sitä nopeammin se kesä sieltä tulee. Hetken tosin sai jo fiilistellä sitä ajatusta, että ilman kaulahuivia selviytyi Kampista Stokkalle ja terassit eivä olleet enää autioina, eikä ihmiset näyttäneet enää lainkaan siltä, että sieltä sängystä olisi kammettu tähän päivään aivan väärällä jalalla. Kaupunkitunnelma oli hilpeä. Itse en ehtinyt onneksi vielä luopua edes toppatakeistani ja hyvä niin, sillä pientä takapakkia otettiin jälleen kerran näissä ilmoissa.

Buukkasimme ensi viikon aurinkomatkamme jo aikaa sitten ja silloin tuntui, että siihen olisi vielä se ikuisuus aikaa. Toissapäivänä havahduin siihen, että vappua juhlitaan jo maanantaina, joten meidän reissuunkin on enää sen jälkeen muutama hassu päivä! En malta odottaa, että pääsen kaivamaan mun kaikki mekot ja kesähärpäkkeet kaapeista ja fiilistelemään sitä, että kohta mä oikeasti olen aurinkotuolissa(mojito kädessä).  Sitä ennen on mukavasti töitä ja kivoja kamppiksia tulossa, joten ihan hyvillä mielin täällä vielä viimeistä viikkoa viedään ennen palmuhommia ja stressittömyyttä!

Kuvat: Laura Karppanen

Nyt on parempi laittaa kone kiinni, vääntää keittiössä spaghettibolognese ja katsoa uusimmat Tempparit. Päätin, että huomisesta tulee parempi päivä ja hymyilen enemmän kuin kerran.

Mitä te teette, kun päivä ei suju niin kuin siinä sun lempparileffassa ja jopa ohikukijat tuntuu vastustajilta? 😀

xo Sar

Tänään vietin aivan tavallista arkipäivää hyvällä fiiliksellä, kun hetken mielijohteesta avasin pitkästä aikaa Twitterin, josta mulla ei ole lainkaan ilmoituksia päällä puhelimessani.

Ei, emme ole Roopen kanssa joka tunti tekemisissä, joten en tiennyt, millainen show siellä minua odotti. En ole laittanut poikaystävääni asialle, mutta täytyy sanoa, että olen äärimmäisen kiitollinen hänelle, kun huomasin, miten hän minua siellä oli puolustanut. Tämä selvennyksenä siis niille ihmisille, jotka luulivat minun laittaneen mieheni asialle.

Mitä Iikka Kiveen tulee, niin en tiedä/tunne koko tyyppiä. Hän oli jostain syystä halunnut ottaa minut pilkan kohteeksi ja twiitti kuului näin: ”Olen varmaankin vähän ilkeä ajatellessani näin. Mutta kun näen Miss Suomen kääntelemässä Onnenpyörän laattoja ja kävelemässä edestakaisin sanomatta mitään, tulee väkisinkin mieleen, että siinä on kerrankin löydetty titteliä ja osaamista vastaava työ.”

Ihminen, joka tuskin millään tavalla tietää, millainen ihminen mä olen tai mitä mä elämässäni teen, haluaa pönkittää mut täydellisen alas. Kun kävelen edestakasin ja olen hiljaa, tämä vastaa Iikka Kiven mukaan minun osaamistani. Huomatessaan sen, että twiitti olikin ehkä vähän mauton, yrittää hän puhua itsensä tilanteesta pois sanomalla, ettei puhunut siinä Sara Siepistä. Hän jatkoi selitystään sillä, että kritiikki oli enemmänkin yleisesti tarkoitettu koko Miss Suomi -organisaatiota kohtaan. Vaikka tarkoitusperä olisikin ollut tuo, joka tapauksessa sekin on todella törkeästi sanottu. Miten selität sen, että esimerkiksi Shirly Karvinen juontaa tällä hetkellä SuomiRockin aamulähetyksiä, Viivi Pumpanen säteilee hienosti Maikkarin isoimmissa ohjelmissa, Susanna Laine vetää valtavia katsojalukuja keräävää Puoli seitsemän -ohjelmaa ja mm. Karita Tykkä on omalla alallaan erittäin menestyvä. Nämä ovat täydellisen hyviä syitä sanoa, että misseillä on todellakin muutakin osaamista kuin sipsutella ympäriinsä. Oikeaa feminismiä olisi se, että tuetaan naisia, oli niiden uravalinta mikä tahansa.

Ymmärrän, että toimenkuva, jonka Onnenpyörä naisesiintyjälle tarjoaa on monien mielestä vanhanaikainen. Itseäni asemani ohjelmassa ei kuitenkaan ole ahdistanut lainkaan, vaan ainoat, jotka siitä ovat puolestani pahoittaneet mielensä ovat Iikka Kiven kaltaiset twitteristit. Uskon, että Iikka on vilpittömästi ajatellut olevansa hyvien puolella, kun twiittasi, että sanattomana sipsuttelu on osaamistasoani vastaavaa hommaa. Tällä kertaa kuitenkin rakenteidenvastaiseksi tarkoitettu kannanotto meni vahvasti henkilöön.

Kuva: Jouni Harala/Me Naiset

xo Sar