Kotiuduttiin Balin matkalta jo tammikuun puolessa välissä, mutta koneeni sanoi reissun aikana itsensä irti ja olenkin saanut ravata huoltopisteellä kerran jos toisenkin. No, tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hän on todella palannut takaisin tähän elämään ja oon valmis raottamaan Instagram-kuvien takaista elämää Balilla.

Kun syksyllä varailin lentoja sinne, en oikein tarkalleen tiennyt, millaiseen paikkaan ollaan menossa. Se oli joku muu kuin Thaimaa ja tarpeeksi kaukana. Totesin hieman varautuneena poikaystävälleni, että siellä on sitten sadekausi meneillään ja hän vastasi tyylilleen uskollisesti, että siistii, voidaan kuunnella vaa sateen ropinaa huoneessa ja kattoo Netflixii. Sen jälkeen lopetin itsekin stressaamisen ja päätin lähteä samalla asenteella reissuun.

Ensimmäiset kymmenen yötä olin varannut meille majoituksen Seminyakista. ”Joo, se ei oo aitoo Balia, eikä siellä kannata olla montaa päivää”, oli useimpien keskustelupalstojen kommentti. Iso villa omalla poolilla ja ihanalla henkilökunnalla – me kyllä viihdyttiin. Oli tärkeätä muutenkin saada alkureissuun paikka, jossa pystyi kunnolla relaamaan ja hengähtämään, koska reppureissu ei missään vaiheessa ollut meidän tarkoituskaan. Balin hintataso on sen verran kiva, että noiden päivien aikana tehtiin myös läpi yön kestäviä reissuja esim. Ubudiin ja Uluwatuun. Edellisenä iltana tsekattiin paikkoja, mihin voitaisiin lähteä ja otettiin taksi seuraavana päivänä alle ja vietettiin ikimuistoisia päiviä ympäri Balia. Oon muutenkin huono suunnittelemaan ihan täysin koko reissua, vaan tykkään enemmän mennä fiilispohjalta, samoin kun toi mun matkaseuralainen, niin tää oli ihan täydellinen tapa nähdä Balia meidän silmin.

Joulupyhien jälkeen suunnattiin uuden vuoden viettoon Gili Menolle. Kyllä, siihen rauhallisimpaan saareen niistä kolmesta. Koko reissun ajan oli tottunut siihen, että hommat toimii, mutta saarella eläminen onkin sitten aika paljon erilaisempaa, mitä alkuun kuvittelee. Taksien sijaan körryytellään hevosilla, pyörällä tai muuten vaan tallustellaan ympäri saarta tietämättä tarkalleen, missä edes ollaan, sillä kaikkialla näytti samanlaiselta ja koko saari oli yksi iso labyrintti. Eksyminen tuolla saarella oli enemmän kuin tapa eikä niinkään poikkeus (tai ainakin meidän mielestä :D). Rannat ovat mielettömän upeita, mutta jos ei halua ylimääräistä säätöä matkalleen, en suosittele ainakaan Gili Menoa. Lungiudesta kertoo sekin, että paluubotskia Balille odoteltiin valehtelematta 7 tuntia, kun meille koko ajan sanottiin, että kyllä se pian tulee. Kun taivas repesi ja myrsky alkoi, olikin aika hypätä veneeseen, jossa kerkesin sen pahan olon siivittämänä päässä miettiä, että onpas ollut kuitenkin siistii, jos tässä nyt jotain käy. Näin jälkeen päin koko Gili-kokemus vaan naurattaa mua. Ananasjuomat, yölliset seikkailut ja Salmisen salmiakki jättivät silti lähtemättömän vaikutuksen muhun. Kun ei Gileille enää palata, niin noita silti vielä joskus toteutetaan.

Gili Meno

Gililtä suunnattiin takaisin Ubudiin, Bisma Eightiin. Oi sitä ihanuutta, kun pääsi hotellin sänkyyn ilman hyönteisverkkoa ja wifi oli taas toiminnassa, sekä viiniä oli mahdollista saada ovista ja ikkunoista! Sieppo oli onnellinen. Gilit oli kiva kokea, mutta paikka, missä asiat toimii, on kyllä parasta lomalla.

Bisma Eight, Ubud

Ubudista jatkettiin matkaa yhdeksi yöksi Kutalle ennen lentoa Singaporeen, jossa vietettiin loman neljä vikaa päivää. Kuta oli ehkä koko reissun mieleenpainuvin juttu, sillä siellä vietettiin poikaystäväni päivää ja missäs muuallakaan kuin vesipuistossa. Ajatuksenani oli viettää päivä aurinkotuolissa (enhän mä nyt uskalla mihinkään liukumäkeen ja ei siinä oo mitään kivaa) sillä välin, kun toinen juoksee laitteissa, mutta ei se ihan niin mennytkään. Mua oli lopulta melkein vaikeampi saada pois tuolta. Se oli mun elämäni paras päivä, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Waterbom Bali

Kotiin oli onneksi kiva palata, kun tiesi, että matkaseura pysyy samana kotonakin ja muistot säilyy tiukasti pääkopassa. Reissatkaa ihmiset, jos se vaan suinkin on mahdollista. <3

Ps. Miks mulla oli tuli kylmät väreet tätä postausta tehdessä. #herkkissieppo

xo Sar

 

 

Täällä yksi onnellinen lomalainen haukottelee viikon jälkeen. Mihin nää päivät oikein katoaa? Aina sunnuntaisin havahtuu siihen, että tuliko tälläkään viikolla tehtyä mitään järkevää. Vaatekaappi, ikuisuusprojektini, jonka sain vihdoin siivottua. Saan olla ylpeä siitä vielä ensi viikollakin, kun taas joku ruma päivä vaatekriiseissäni räjäytän sen kolmanneksi maailmansodaksi. Iloitaan siitä siis vielä, kun pystyy. Siinä mun viikon kuulumiset, mites teillä päin? Pelkkää Pokemonia?

Viime viikonloppuna sain todistaa kesän ainoata lämmintä viikonloppua Ruissalossa. Ai että. Elämän parasta aikaa. Löysin sisäisen festarikävijän itsestäni, vaikka hotellissa yövyttiinkin ja korollisissa kengissä yritin esittääkin olemattomia tanssitaitojani, mutta silti. Näitä riemun täyteisiä viikonloppuja on pakko päästä kokemaan vielä lisää, vaikka sunnuntaisin ne tuntuukin aina huonolta idealta.

13621860_10208140038753346_799855687_o

13663432_10208140200517390_2029791710_o

13711512_10208140038513340_736749649_o

 

Palataan pupuset.

xo Sar