Oon huomannut, että näin aikuisiällä osaan arvostaa ja nauttia näistä maisemista ihan eri tavalla kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Meidän laskupäivämme päättyi tänään upeisiin maisemiin, joista saan kiittää täysin siskoani. Mä olin jo siinä vaiheessa iltaa niin kylmissäni päivän jäljiltä, että olisin halunnut mennä lämpimään autoon ja painella saunaan mahdollisimman nopeasti, kun taas siskoni halusi lähteä vielä tunturin huipulle katsomaan auringonlaskun. Onneksi lähdettiin. Näin upealta siellä näytti.

Nyt tämä jääpuikko lähtee sulattelemaan itsensä saunaan.

xo Sar

Ajattelin tulla sanomaan nopeat moikat ennen kuin jämähdän tuohon mummoni dinneripöytään, jonka jälkeen seuraakin monen ruokalajin kattava jälkiruoka ja sen jälkeen tietysti legendaarinen kahvipöytä, jonka leivosmäärä on niin valtava, etten ole lähimmässä kahvilassammekaan sellaiseen törmännyt. Hiihtoloma sai juuri uuden termin, bulkkiloma. En valita. Valitan sitten toukokuussa niissä bikineissä Egyptissä, kun en taaskaan ehtinyt ajoissa bikinikuntoon, kun tässä oli vähän ”kaikenlaista”.

Lensin tosiaan iltapäivällä mun toiseen lempparipaikkaan Suomessa kotini jälkeen eli Leville. Täällä tulee aina niin kotoisa ja rauhallinen olo. Tosin pääsiäisviikolla täällä ei ihan sellaista zen-tunnetta saa, kun Beibi älä vonkaa pauhaa Vinkkarissa niin kovalla, että se kuuluu kahdenkymmenen kilometrin hiihtolenkinkin päähän. Joku sellainen Ibiza-hulluus valtaa koko Levin keskustan. Meno on sellaista, että jengi ei olisi ikinä nähnytkään edes alkoholia, sillä sitä vedetään niin paljon, että keikan katsominen Hullu Poro -areenalla vaatii tukipylvään tai sen porukan fiksuimman, joka on tajunnut omat rajansa ja muistaakin siitä reissusta jotain kotiin palatessaan. Darra on niin kova, että kotimatkalla tehdään niin isot lupaukset siitä, että ei enää ikinä, ei enää ikinä. Kuulostaako tutulta? 😀

Joka tapauksessa Ibiza-hulluudesta huolimatta pääsiäinen on parasta aikaa Lapissa. Aurinko hellii ja rinteet näyttävät siltä, että ne huutavat sun nimeä. Kyllä täällä on myös hiihtolomalla aika parasta, sekä jouluna, juhannuksena, vappuna, ruska-aikaan ja oikeastaan aina. Saitte varmaan jo selville, että nyt puhutaan jo tosirakkaudesta?

Vietämme siskoni kanssa täällä aikaa perjantaihin asti ja aikomuksenamme oli pelkästään vain nauttia näistä ihanista maisemista ja ulkoilla(siis sillä tavalla aikuisten lailla). Hän laittoi mulle eilen viestin, jossa kysyi, mitä aion pakata ja ilmaan jäävän kysymyksen siitä, että ”ei me varmaan käydä missään..?”. Hullut Porot on taidettu aikoinaan koluta jo niin moneen kertaan, ettei sinne enää edes ole hinkua. Korkkarit jäivät siis kotiin ja laukku täyttyi pelkästään ulkoiluvaatteista. Tästä tulee mahtavat neljä päivää! Muistakaa tekin nauttia näistä ihanista ilmoista. Netflixistä ne sarjat eivät katoa mihinkään ja kyllä se sohva siellä olohuoneessa pysyy, vaikka et sitä ihan koko iltaa vahdikaan.

Nyt mä karkaan sinne mummon ruokapöytään ja sen jälkeen pyörin saunaan.

xo Sar

 

Viikonloppuna Oulussa ollessani masistelin siskolleni, kuinka olisi ihanaa saada tänne Helsinkiin myös lunta. Sitä ennen olin jokaisella(kolmella) aamulenkillä jetlageissa tainnut mainita poikaystävälleni, kuinka kaipaisin tänne harmauden keskellä edes vähän valkoista. No, nyt sitä sitten tuli.

Miksi tämä lumi ei tunnu täällä samalta kuin Lapissa? Täällä meikit valuu poskilla ja tukka näyttää kuivaamattomalta suihkun jälkeiseltä hamppukasalta, kun kiikutat ostoskasseja auto-kotiovi -väliä. Jos siis ensinnäkin olet edes päässyt autolla liikenteeseen, sillä mahdollistahan on, että autosi jää jumiin Kallion ylämäkiin ja kytkin huutaa sen verran, eikä vaaleanpunainen hätääntynyt naamasi näytä ohikulkeville silmäpareille siltä, että homma on hanskassa. Hiljaisesti yrität parkkeeraa auton siihen samaan paikkaan ylämäkeä, missä se olikin, ja kipität vaivaantuneen näköisenä metroasemalle. En siis myönnä, että minulle kävi eilen näin.

Joka tapauksessa: Lapissa lumi tuntuu ihanalta ja kauniilta. Näin lumen tullessa maahan halusin jakaa muutamia kuvia meidän joululomareissulta, jonka vietimme osakseen Lapissa. Poikaystäväni ei ole kiireellisten aikataulujen vuoksi oikein päässyt viettämään aikaa siellä, joten halusin näyttää hänelle niin paljon paikkoja kuin mahdollista(vaikka aikaa olikin vain neljä päivää). Yllättävän paljon ehdimme tekemään ja kilometrejä kertyi autonmittariin reippaasti yli tuhat.

Mulle ehdoton lempparipaikka Lapissa on Levi. Oon viettänyt siellä lapsuudessa todella paljon aikaa, ja se on paikka, minne on aina ihana palata. Olen pitkään haaveillut yöstä Iglussa, ja nyt jouluna hankin sellaisen lahjaksi poikaystävälleni, sillä minusta se on paras kokemus varsinkin noin lyhyessä ajassa saada mahdollisimman paljon irti Lapin tunnelmasta.

Kun pääsimme perille Igluille – oli jo pimeä. Kun aamulla heräsimme – oli pimeä. Tuohon vuodenaikaan valoa ei ole siis paljoa tarjolla, mutta tunnelmaa kyllä sitäkin enemmän. Aamupalan jälkeen valo näyttäytyi hiukan pariksi tunniksi, jolloin kaivoin kamerani esiin ja sain otettua muutamat muistot tältä matkalta. Kuvista ei tietenkään ikinä pääse kokemaan sitä fiilistä ja tunnelmaa, mikä siellä oikeasti on. Tämä paikka oli taianomainen. Kuinka ihanaa oli nukahtaa tähtitaivaan alle ja aamulla herätä lumisen metsän keskeltä. Ottaisin tämän kokemuksen vastaan ehdottomasti uudelleen milloin tahansa.

Näimmekö revontulia? Emme.

Harmittaako? Ei.

Paikka oli täydellinen ilman niitäkin. Bucket-lista sai arvoisensa ruksin – ehkä paras ruksi kaikista.

..psst. Nämä Iglut ovat todella suosittuja, joten suosittelen varaamaan majoituksen ajoissa.

xo Sar