Oho. Välillä hämmennyn siitä, millaisia tunteita blogitekstini saa aikaan noissa kommenttikentissä. Olen todella kiitollinen teistä kaikista lukijoistani ja teidän erilaisista mielipiteistä, mutta välillä on hyvä muistaa se, että täällä on ihan oikea ihminen oikeiden tunteidensa kanssa lukemassa niitä kommentteja ja joka ei esimerkiksi viime viikolla ajatellut aiheuttavansa kenellekään mitään mielipahaa, kun otti äkkilähdön aurinkoon.

Täällä blogissa olen saanut myös hieman noottia siitä, etten kerrokaan ihan täysin, kuka se Sara oikeasti on. Pohdin jo heti toisessa blogitekstissäni sitä, mitä kaikkea tulen täällä kertomaan ja mihin vedän omat rajani. Tämä raja on vielä vähän hakusessa, mutta nyt tuntuu siltä, etten uskalla ihan täysin täällä vielä revitellä. Ja kyllähän meillä kaikilla on omia henkilökohtaisia asioita, niin miksi minun pitäisi oksentaa kaikki ulos? Tämä blogi on ollut mulla vasta kuukauden, niin malttakaa vähän aikaa. Eiköhän se Sieppi pian lämpene.

Joka tapauksessa erittäin lämpimät ja patongin täyteiset terveiset täältä Pariisista. Tämä matka mulla oli buukkattuna jo kuukausia sitten, sillä en osannut oikein odottaa, että ennen tätä matkaa olisin ottanut äkkilähdön viidessä tunnissa kesken salitreenin tai uskaltanut toivoa Lapin lumisia maisemia viikoksi tähän aikaan vuodesta, uups. Ollut kyllä kivaa ja olen myös aika onnekas, että kaiken lisäksi se kiva vielä jatkuu.  Tällä viikolla to do -listaltani löytyy niiden patonkiöverien lisäksi mm. tällaisia asioita;

Lasillinen sitä hyvää Cavaa terassilla(lämpölampun alla), ottaa selvää, kuinka monta kertaa on mahdollista eksyä metroissa, kävellä maraton viikon aikana, istua kivassa kuppilassa nauttivansa leikisti siitä kahvista,  olla oma itsensä eli painella täysillä Disneylandiin, ottaa turistikuva Eiffelin edessä niiden satojentuhansien muiden turistien ympäröimänä ja photoshopata ne muut ihmiset siitä pois, sillä yksinhän mä siellä olin ilman sitä ahdistuskohtausta sekä aistia aitoa Pariisin fiilistä baskeri päässä Champs-Elyseellä, eipä vissii! Voisin sanoa, että tästä tulee aikamoinen viikko, tai no, viikko.

Ehkä uskallan myös kysyä, että olisiko teillä antaa jotain hyviä matkavinkkejä? Tuolla haaveissa siintää ihanat vintage-liikkeet, söpöt kahvilat överipullineen tai ravintolat, jotka ovat muutakin kuin sitä Mäkkäriä. Toki ihan kaikki vinkit ovat tervetulleita, mitä mieleenne vaan juolahtaa.

Takki: MaisonHelsinki

Housut: Bershka

Aurinkolasit: Forever 21

Kengät: H&M

Laukku: Chanel

xo Sar

 

 

Olen tehnyt paljon nopeita liikkeitä elämäni aikana esimerkiksi nappaamalla sen suklaapatukan sittenkin mukaan siitä kassahyllyltä(miksi niitä pitää edes olla siinä?!), ostamalla maailman hienoimman maton nettikaupasta ja sen saapuessa kotiin en ole enää pitänytkään siitä tai vaihtamalla elokuvan kolmesti illan aikana katsomatta niistä silti yhtäkään loppuun. Olen tehnyt myös äkkilähtöjä päivän varoitusajalla kauemmaksi ja on sitä joskus tullut lähdettyä Tallinnaankin puolessatoistatunnissa ja satamassa on saanut sitten kiroilla omaa huolimattomuuttaan, kun sitä passia ei tälläkään kertaa tajunnut ottaa mukaan(sitähän ei siis ikinä kysytä, mutta aina se pitää olla mukana).

Tiistaina päivällä olin tekemässä hiukan laiskaa salitreeniä Popkornin tahtiin, kun alkoi tekemään mieli ihan kunnolla aurinkoa. Siis se fiilis, kun välillä on pakko tyhjentää kaapit karkeista herkkulakon aikaan tai ”en osta enää yhtäkään paitaa” -päätöksen jälkeen sorrut kuitenkin ostamaan Zarasta vielä yhden rääsyn, sillä onhan se nyt tosi kiva ja ihan varmasti mä sitä käytän(eli en) . Mun mielihalut olivat tällä kertaa vähän isommat, mutta en antanut sen häiritä. Legendaarinen kysymys kuului, miksi ei?

Kymmenen minuuttia tämän ajatusjuoksun jälkeen löysin itseni olohuoneen sohvalta selailemassa lentoja. Tähän nopeaan meininkiin saattoi vaikuttaa myös se, että olin luvannut heittää hyvän ystäväni kentälle, joten.. miksi en lähtisi samalla lennolla?

No, täällä sitä sitten ollaan. Sen kuuman auringon alla palmupuiden katveessa.

Kuvat ovat puhelimella otettuja, joten laatu ei ole sitä ihan parasta, mutta kerrankin ei malta edes kaivaa kunnon kameraa laukusta, kun haluaa keskittyä siihen olennaiseen eli aurinkoon.

Näille kolmelle päivälle suunnitelmissa on pelkästään aurinkoterapiaa. Täytyy myöntää, että tämä taitaa olla elämäni paras naistenpäivä, vaikka tosin meidän ihanien leidien päivähän on joka päivä! 😉

Aurinkoista torstaita ja nauttikaa naiset päivästä!

xo Sar

Oon huomannut, että näin aikuisiällä osaan arvostaa ja nauttia näistä maisemista ihan eri tavalla kuin silloin kymmenen vuotta sitten. Meidän laskupäivämme päättyi tänään upeisiin maisemiin, joista saan kiittää täysin siskoani. Mä olin jo siinä vaiheessa iltaa niin kylmissäni päivän jäljiltä, että olisin halunnut mennä lämpimään autoon ja painella saunaan mahdollisimman nopeasti, kun taas siskoni halusi lähteä vielä tunturin huipulle katsomaan auringonlaskun. Onneksi lähdettiin. Näin upealta siellä näytti.

Nyt tämä jääpuikko lähtee sulattelemaan itsensä saunaan.

xo Sar