Matkustaessa oon päässyt kokemaan kaikenlaista, mutta kolmen eri check-inin tekeminen eri kentillä ympäri maailmaa oli itsellenikin aika uudenlainen kokemus. Toki välilaskut ovat tuttuja, mutta siis se, että kaikki koneeseen tsekkaukset, laukkujen roudaukset ja turvatarkastukset käydään moneen kertaan läpi, sillä määränpää itse kohteeseen on eri lentoyhtiöiden takana.

Rakastan lentokenttien tunnelmaa, joten olin enemmän kuin fiiliksissä, että sen 12tuntia sai puikkelehtia eri lentokentillä tuoksuttelemassa hajuvesiä(kuitenkaan onnistumatta siinä lopullisessa valinnassa) kuin pakollisen leffamaratonin kanssa asentoa vaihdellen aina neljän minuutin välein lentokoneessa. Iloitsin myös siitä, että ensimmäinen stoppimme oli jo Tukholmassa Originalmålin äärellä. Hamppari, Ropender, lentokentät ja kiireettömyys – nyt oltiin mun onnellisuuskäyrän suurimmilla leveleillä!

Kohteessa ollaan ja fiilis on jotenkin todella hyvä. Siis sellainen, että kaikki vaan on tällä hetkellä tosi hyvin ja edes valituksen aiheita en löydä sitten millään, vaikka kuinka kovasti yritin miettiä. Onnellinen ja hämmentynyt. Hämmentynyt siitä, että mä sain luettua jo ensimmäisen kirjan loppuun ihan omasta halusta ja ilman kenenkään painostusta. Viimeksi näin on tapahtunut ehkä vuosi sitten, ja sitä ennen tuskin koskaan. Ennustan, että vetelen omia maailman ennätyksiä tämän reissun aikana niin aurinkotuolissa kuin kirjoissa.

Lomasta huolimatta ajattelin pitää blogini kuitenkin aktiivisena, joten täältä löytyy nollaantuneen ja stressittömän lomalaisen höpinöitä seuraavan viikon. Varoitan jo valmiiksi, että tulevat päivät saattavat olla yhtä onnellisuuskuplaa!

Rentouttavaa viikonloppua.<3 Jos viikonloppufiilis on näin vapun jälkeen vähän kateissa, niin syökää sipsiä! Siitä tulee aina ihan lauantaiolo.

xo Sar

Miksi musta tuntui siltä, että koko pääsiäinen kesti kesäloman verran? Se vain jatkui ja jatkui. Ei siis ollut yhtään hullumpi ajatus jäädä tänne etelään sen Lapin sijasta.

Poikaystäväni tutustutti minut Heinolaan vuonna 2016. Alkuun olin ehkä vähän skeptinen koko paikasta ja varsinkin siitä, että siellä on kylpylä, jossa mä kuulemma viihtyisin. No, se olikin sitten rakkautta ensisilmäyksellä ja Kumpeli Spa veikin mun sydämeni jo pari vuotta sitten. Perjantaina oli vuorostaan mun vuoro tutustuttaa hyvä ystäväni Heinolan saloihin ja se ei käynytkään ihan käden käänteessä. Kymmenien WhatsApp-viestien jälkeen oltiin kuitenkin ystäväni kanssa onnellisesti ajamassa kohti Kumpelia ja yhden yön irtiottoa Stadin sykkeestä.

Kumpelin nettisivut eivät valitettavasti anna oikeanlaista kuvaa itse paikasta, ja se on sääli, sillä itse paikka on viihtyisä. Tämän takia ystävänikään ei ollut hyppimässä tasajalkaa valkoiseen kiitäjääni, sillä kuvat hieman säikäyttivät. Huoneet ovat vanhoja, mutta erittäin siistejä. Kylpylä on vasta remontoitu ja saunoja siellä on niin paljon, että ihan kiire tulee, jos ne kaikki aikoo illan aikana koluta läpi. Kylpylä sijaitsee rauhallisella paikalla ja sieltä pääseekin suoraan hyppäämään vaikka avantoon, jos haluaa pistää ihan kunnolla ranttaliksi. Me hullaannuttiin tuolla ihan kunnolla, ja löysinkin itseni neljä kertaa avannosta. Relax-huoneessa lämpötuolit, luontomaisema ja tunnelmallinen musiikki vievät sut ihan transsiin, jos maltat pitää puhelimen poissa ja lisätä sen Instagram-kuvan vaikka vasta siellä huoneessa(mä en malttanut). Tämä paikka ei ole niinkään lapsiperheille, vaan enemmänkin aikuisille ihmisille, jotka haluavat rauhallisen irtioton arjesta. Tämä on Järvisydämen kanssa mun lempparikylpylöitä täällä Suomessa.

Kuten kuvasta näkyy, ”dieetti”-sanaa ei tunnettu pääsiäisen aikana. Tosin yhtäkään suklaaamunaa en syönyt, joten annettakoon tuo Ketun ja Kanan aurajuustokana anteeksi.

Perjantai ja lauantai siis nautittiin Kumpelin rauhasta, kunnes olikin aika suunnata takaisin Stadiin. Oltiin ehkä liiankin levänneitä, sillä illalla riitti energiaa vaikka muille jakaa. Käytiin ystävämme tupareissa ja sieltä ilta jatkuikin karaokebaarin kautta Mäkkärin autokaistalle ja sieltä kotiin. Sunnuntaina teki mieli taas saunoa, ja varattiinkin Clarionista huone seuraavaksi yöksi. Se oli puolen tunnin äkkilähtö, mutta täydellinen sellainen.

Eilen kotiin päästyäni siivosin koko kämpän ja katsoin vahingossa koko kauden Au paireja. Kyllä, kaikki yhdeksän jaksoa ja nyt podenkin pientä morkkista siitä, että ahmin kaikki kerralla, enkä säästänyt mitään pahan päivän varalle.

Kyllä se pääsiäinen näköjään toimii ilman tuntureita ja after-skiitäkin, kun käyttää vähän mielikuvitusta. Tosin en ole varma, kuinka paljon mielikuvitusta tuo lauantain karaokebaarin valinta vaatii, Mäkkäristä puhumattakaan.

Parasta tiistaita.

ps. Kumpeli Spa ei ollut maksettu mainos, vaan täysin sydämellä suositeltu paikka teille.

xo Sar

Viikko Pariisissa meni todella nopeasti tapaksien, viinikarahvien ja maratonkävelyiden siivittämänä. Siskoni lensi kotiin perjantaina ja sain tänne vielä loppureissun ajan seurakseni poikaystäväni. Kun oltiin siskoni kanssa kierretty jokainen nähtävyys ja Pariisin kivimonumentti, niin mieheni kanssa nautittiin puolestaan hyvästä ruoasta ja kiireettömän viikonlopun fiiliksestä. Tämä oli ihan täydellinen viikko ja voi aika hyvillä fiiliksillä lähteä kohti patongitonta arkea ja omia pussilakanoita. Niitäkin on vähän ollut jo ikävä.

Takki: Zara

Mekko: NA-KD

Neule ja korvakorut: Stradivarius

Aurinkolasit: Monki

Kengät: H&M

Baskeri: Pariisin kojut

Eilinen päivä vietettiin Disneylandissa ja sehän olikin tämän muijan elämän ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa. Jopa juustoburgeria sai odottaa ensiksi oven ulkopuolella kaksikymmentä minuuttia, jonka jälkeen kassajonossa sai heilua seuraavat viisitoistaminuuttia ja itse ruokaa pöydässä sai odottaa vielä parikymmentäminuuttia. No, burgerit oli bulit. Voitte vaan kuvitella, kuinka monta sana- ja riimipeliä ehdittiin pelata sitten niissä laitejonoissa. Monta. Tällaiselle ei-kärsivällisyyttä omaavalle ihmiselle tämä oli kyllä hyvä paikka opetella käsivällisyyttä – eli lämmin suositus saman luonteenpiirteen omistaville henkilöille. 😉

En sinänsä ole ikinä ollut mikään huvipuistojen ylin ystävä, mutta joku niissä silti aina viehättää. Kroppani ei kertakaikkiaan kestä niiden laitteiden heittelyä, ja sehän tuli taas todistettua yhdeksän tunnin huvipuistopäivän jälkeen, kun paikallisjuna Pariisiin jo itsessään tuntui järkyttävältä vuoristoradalta unohtamatta sitä ihan jäätävää pahoinvointia. Tähän voi myös vaikuttaa se, että suostuin ensimmäistä kertaa laitteeseen, jonka nopeusvauhtia en edes uskalla ajatella ja joka pyöräytti pään niin monta kertaa ympäri, etten ole edes sen verran kärrynpyöriä tehnyt tähänastisen elämäni aikana. Tästä kokemuksesta saan kiittää rakasta poikaystävääni, jota saatoin ehkä muutaman sadasosasekunnin vihata tuon kauhukokemuksen jälkeen. Junamatkasta selvittiin ja tarinan opetus taitaa jälleen kerran olla se, että Saran tulee kiertää huvipuistot kaukaa. Muistan tämän opetuksen varmaan taas seuraavan huvipuistopäivän jälkeen, johon olen ihan ”vahingossa” suostunut. Oman extremen meidän Disneyland-päivään toi myöskin talvi. Siis kyllä, tämä lapintyttökään ei ollut nähnyt niin sakeaa lumisadetta, mitä me sen päivän aikana koettiin. Onneksi ei oltu tajuttu varautua toppatakeilla tai edes millään muulla talveen viittaavalla varustuksellakaan. Saatiin hyvällä omatunnolla ostaa maailman rumimmat Disneyland-pipot ja näyttää turisteilta, jotka eivät näytä tuntevan vuodenaikaa nimeltä talvi.

Mitä Pariisista sitten jäi mieleen?

•Aamiainen on ihan ok syödä klo 12.37

•Jos tiistaina on hellettä, loppuviikosta tulee talvi

•Kokonaisen viinipullon tilaaminen tuo hassun katseen tarjoilijalta

•Viikon päästä jopa croissantit eivät maistu enää niin hyvältä

•Parvekkeellinen hotellihuone Riemukaarelle päin on best

•Metrokartan voi oppia 26tunnissa, vaikka se alkuun näyttää mahdottomuuksien mahdottomalta

•Liikenteessä ei kai tunneta lainkaan sääntöjä, vaan nopeus on näiden juttu

•Ravintoloihin ei välttämättä pääse syömään enää kolmen jälkeen, vaikka ovi on auki

•Sunnuntai-iltana on vaikea saada karkkia

•Viikko ei riitä lausumaan edes ranskaksi ”kiitos” -sanaa oikein

Nyt viimeisen päivän viettoon täällä ja pian kohti juoksumattoa ja salaatteja. Koti ja arki, nähää pian.

xo Sar