Yksi reissun odotetuimpia juttuja on ollut majoituksen suhteen Bubblehotel. Varatessani sitä en ehkä  kunnolla ajatellut, millainen kokemus siitä todella tulisi. 

Itse kohteeseen ei pääse autolla, vaan sinne on noin 30 minuutin kävelymatka(lue: fläbäreillä luistelu mutaista vuorenrinnettä alaspäin). Isot matkalaukut saimme jättää säilytykseen ylös, joten pakkasimme pienempään laukkuun vain yöksi tarvittavat kamat mukaan. Vaellus itse kohteeseen oli jo aikamoinen kokemus siinä helteessä ja varsinkin niillä poluilla. Puolen tunnin haikkaukseen jälkeen saavuimme itse kohteeseen hiestä märkänä. 

Kupla oli siis todella muovinen kupla keskellä ”ei mitään”. Pienen paniikin sain jo heti alkuun apinoista, kun he olivat vähän liiankin tuttavallisia. Nopeasti pääsimme silti yhteisymmärrykseen siitä, että viettäisimme poikkeuksellisesti tämän yön heidän alueellaan. 

Kun mentiin kohti iltaa, ranta tyhjeni niistä vähäisistäkin ihmisistä ja jäljelle jäi vain Bubblehotellin asiakkaat. Oli tosin mukava ajatus, että emme olisi ihan täysin kaksin sillä rannalla yötä, vaan vieressä olisi myös ”naapureita”. Henkilökuntaa ei yön aikana olisi missään.

Kuuden jälkeen saatiin hotellin henkilökunnalta aikaisemmin sovittu pizza- ja viinilähetys, joka tuntui lottovoitolta siinä vaiheessa iltaa. Auringonlasku oli kuin suoraan jostain postikortista. Ilta oli kaunis ja ikimuistoinen.


Kuplassa ei siis oikein voinut viettää aikaa kuin vasta myöhään illalla, kun aurinko oli laskenut. Ilma ei enää ollut niin tuskainen kuin päivällä, mutta tiesimme molemmat, ettemme tulisi mitään maailman parhaimpia unia siellä vetämään. Yöstä tuli myrskyisä ja sateinen, joten yöunet todella jäivät vain muutamaan tuntiin. Välillä tuntui, että lähtisimme kuplan mukana lentoon.

Aamun aloitimme joogalla auringon noustessa ja keräilemällä simpukoita tyhjältä rannalta. Sen jälkeen aloitimme vaelluksen takaisin sivistyksen pariin.😉

Tämä oli jotain sellaista, mitä on vaikea selittää, vaan se pitää itse kokea. Kertakaikkiaan upea kokemus.

xo Sar

Ylivoimaisesti eniten kysymyksiä Instagramissani on herättänyt tämä valkoinen paratiisi. Tämä ihana ”hotelli” sijaitsee Uluwatussa, joka on paikkana erityisesti tunnettu kauniista hiekkarannoistaan. Hotelli on omistajan sanojensa mukaan ihan koko ajan fully booked, joten jos mietitte tätä hotellia, se kannattaa varata hyvissä ajoin. Toki aina peruutuksia varmasti tulee, mutta lähtökohtaisesti tämä on niin suosittu, että lyhyellä varoitusajalla tätä on mahdotonta saada.

Hotellissa on muistaakseni 14 majapaikkaa, mutta altaat tuntuivat silti ammottavan aina tyhjyyttään ja paikka oli todella rauhallinen. Uluwatu tarjoaa niin paljon muitakin kauniita paikkoja, joten ehkä ihmiset viettivät päivät aina jossain muualla kuin täällä hotellilla. Omistaja tuli pariinkin kertaan ihmettelemään, miksi oltiin päivät täällä. Mutta kattokaa nyt tätä paikkaa – eihän täältä malta lähteä!

Henkilökunta, ruoka, palvelu ja kaikki toimivat täällä erinomaisen hyvin! Iso suositus! Gravity oli todellakin yksi tähän astisen reissuni vahva suosikki.

Tänään meidän määränpää vaihtuu erittäin mielenkiintoiseen majapaikkaan ja mua ehkä jopa vähän jännittää. Palataan siis pian asiaan!😉

xo Sar

Olin Israelissa useita vuosia sitten sillä perinteisellä matkatoimiston järjestämällä turistikierroksella, jossa suomalaisturistit napataan eri hotelleista samaan bussiin ja fiilis on yhtä odottava kuin ala-asteen luokkaretkellä paikalliseen museoon. Pari stoppia ja lounas. Se oli sen verran ikimuistoinen kokemus, jonka jälkeen päätin, ettei enää ikinä. Näin vuosia myöhemmin löysin kuitenkin itseni uudelta turistikierrokselta, joka oli nimeltään Instagram-tour, kyllä. (Emme keksineet siis sitä itse.)

Emme tienneet tourista etukäteen kuin pelkästään kohteet, missä tulisimme vierailemaan. Nämä kohteet olisivat siis Balin suosituimpia Instagram-lokaatioita. Yksi päivä ja pääsisin katsomaan kaiken sen, mitä olen sieltä sohvan nurkasta Instagramin kautta ihaillut. Täydellistä!

Meitä tultiin hakemaan hienolla autolla aamulla klo 6 hotellimme aulasta ja huomasimme, että auto ja kuljettaja olisivatkin vain pelkästään meidän käytössä. Kuljettaja oli avannut takakontin valmiiksi ja ihmetteli, ettei meillä ollut sinne mitään tavaraa. Tässä kohtaa ymmärsimme, että hän oli varmasti tottunut valtaviin kamerakalustoihin, joita meillä ei todellakaan ollut.

Ensimmäiseen kohteeseen ajoimme pari tuntia. Kaikki Balilla olleet tietävät, että välimatkat ovat lyhyitä, mutta tiet ovat taas sen verran huonossa kunnossa ja liikenne aika ruuhkainen, jolloin lyhyeenkin matkaan saa varata runsaasti aikaa. 

Ensimmäinen kohteemme oli Pura Lempuyang, ikoninen ”Gates of Heaven”, joka on tällä hetkellä Balin ”instagrammatuin” nähtävyys. Autossa kuljettajamme kertoi, kuinka meillä olisi alle minuutti aikaa poseerata kyseisten porttien edessä ja hän myös kertoi meille poseerausasennoista, joita tulisi vaihtaa porttien edessä. Että mitä? 😀 Saimme kuljettajalta isoja huiveja, sillä olkapäät ja polvet tulisivat olla peitettyinä. 

Kun pääsimme perille, meitä ennen oli vain pieni aasialainen turistiryhmä. Puhelin/kamera tulisi antaa miehelle, joka peilin avulla loi kuviin efektin, jonka myötä porttien eteen syntyisi yhtäkkiä ”vettä” ja se taas loisi kuvaan kauniin heijastuksen. Se oli aika hullua, koska ilman sitä, kuva ei oikeastaan olisi näyttänyt miltään. Todellisuus ei vastannut lainkaan kuvaa. Kymmenen minuuttia ja ensimmäinen Instagram-kuva oli saatu.

Seuraava kohteemme oli Royal Water Palace, joka oli tunnettu isoista kaloistaan. Perille päästyämme kuljettaja vihjasi, että kai me vaihtaisimme vaatteet. Selitimme, että aikaisemmassa kohteessa huivit peittivät sen verran paljon asuamme, että pärjäisimme vielä tämän kohteen samalla asulla. Tämä kaikki tuntui jotenkin absurdilta. Ostimme kuljettajan ohjeen mukaan kaloille ruokaa, jotta saisimme houkuteltua heidät kuviimme. Paikka oli kaunis ja kalat pelottavia. Toinen Instagram-kuva oli paketissa.

Kolmas kohteemme oli Secret Waterfall, jonne ajoimme vajaan tunnin. Saimme tehdä myös aikamoisen vaellusmatkan alaspäin ennen kuin tämä taianomainen vesiputous meille aukeni. Liikkuminen siellä oli haastavaa ja joka puolelta pirskahteli vettä päälle, joten kuvat oli otettava nopeasti, jos halusi iPhonen säilyvän hengissä. Paluumatka muistutti kunnon haikkausta ja ehkä siinä samalla tuli vähän naureskeltua omalle pukeutumiselle, kun viiletin siellä valkoinen pitsihame päällä. Autoon palatessamme näytimme uitetuilta koirilta ja kuljettajan ilme oli myös sen mukainen. Kolmas Instagram-kuva check.

Viimeinen kohteemme oli Ubudin riisipellot ja halutessaan sai myös kokea viidakkokeinun, josta minä ainakin olin haaveillut jo vuosia. Lounaan jälkeen hyppäsin keinuun ja ei ollut kaukana, etten olisi jättänyt koko hommaa tekemättä. Keinu oli vielä niitä Instagram-kuviakin kauheampi. Samalla, kun he laittoivat minua valjaisiin, ehdin kysyä kymmeniä kertoja, onko tämä varmasti turvallista. Siellä minä sitten yhtäkkiä leijuin, kiljuin ja nautin. Huh. Se oli sanoinkuvailemattoman hieno kokemus. Neljäs Instagram-kuva oli valmis ja sain ruksittaa samalla myöskin yhden kohdan bucketlistastani.


Tässä vaiheessa aloimme molemmat olla jo niin väsyneitä, ettei riisipellot enää hirveästi jaksaneet kiinnostaa. Kävimme nappaamassa muutaman kuvan ja olimme täysin valmiita kotimatkalle.

Päivä oli rankka. Saimme upeita kuvia, mutta ajatus siitä, että kävimme kohteissa pelkästään hienojen kuvien takia ja elimme jokaisen kokemuksen kameran kautta oli suoraan sanottuna aika uuvuttavaa. Tämä oli silti silmiä avaava kokemus ja ymmärsin, että oma Instagram-elämäni  onkin vielä ihan terveellä pohjalla verrattuna tähän meininkiin, mikä täällä välillä vallitsee. Rakastan kauniita kuvia, mutta en halua pelkästään rakentaa niitä Instagramiani varten. Haluan kokea, nähdä ja tuntea ne hetket – rauhassa.

xo Sar

ps. Tämä reissu kustansi kahdelta ihmiseltä noin 65euroa.