”Lähdetäänkö Meksikoon? Saatais viimeiset paikat huomiselle lennolle.” Tällainen viesti napsahti puhelimen näytölle torstai-iltana.

12 tuntia myöhemmin oltiin matkalla lentokentälle hiukan epätodellisin fiiliksin siitä, millainen kohde meitä ylipäätään edes siellä odottaa. Hotelli varattiin Kallio-Stockmann automatkalla edellisenä iltana, kun käytiin vaihtamassa matkarahaa ja ostamassa ne matkakokoiset shampoot, joita hima on täynnä ja joita ei silti koskaan tarvittaessa löydä. Katsottiin toisiamme lähtöselvitystiskillä ja naurahdettiin, miten me ollaankin tällaisia. Onneksi on ystävä, joka on yhtä hullu.

Siitä seuraavat 12 tuntia vietettiinkin koneessa aika kivuttomasti(kiitos Finskin suoran lennon) ja hotelliin päästyämme etsittiin kultaisten rannekkeiden kanssa mieluista ravintolaa All inclusive -tarjonnasta.

Viikko Meksikossa, ihanaa.

Ensimmäiset päivät olivat yllättävän kylmiä ja aurinkotuolit saatiin jättää niille sitkeille eläkeläisille, jotka pyyhkeen alla lukivat kirjaa tai pelasivat korttia puolisonsa kanssa. Me treenattiin, tehtiin töitä ja fiilisteltiin ylipäätään sitä, että tässä nyt yhtäkkiä ollaankin muualla kuin Stadissa. Muutaman kylmän päivän jälkeen aurinko tuli takaisin ja loppureissu nautittiin mitä upeimmista ilmoista.

Millainen Puerto Vallarta sitten oli?

Se oli kaunis, meksikomainen, erilainen ja all inclusive -painotteinen. Värikkäitä taloja, kauniita rantoja, ihanaa rantakatua ja rentoa fiilistä. Paikka, jonne en enää menisi takaisin, mutta paikka, joka tarjosi kaiken sen, mitä sieltä lähdettiinkin etsimään. Itse México jäi vielä itselleni pieneksi kysymysmerkiksi, joten haluan ehdottomasti matkata sinne uudestaan ja nähdä muitakin paikkoja.

Sain myös lukuisia viestejä, miten mä voin _taas_ olla matkoilla.

Olen aikaisemmin jo maininnut siitä, että olen siinä suhteessa onnekkaassa asemassa, että pystyn ottamaan työni mukaan oikeastaan minne vaan. Elämäntilanteeni muuttui viime syksynä niin paljon, joten musta on pitkästä aikaa tuntunut hyvältä elää elämää vain itselleni ja tehdä sellaisia asioita, mitä mä itse haluan. Mennä ja tulla miten vaan, miettimättä mitään tai ketään muuta. Jos mulla on mahdollisuus lähteä Meksikoon, niin mielelläni sen teen. Jotkut säästää omaa asuntoa varten, mä katson mieluummin, mitä maailmalla on tarjota. Onneksi meistä jokainen saa käsikirjoittaa oman elämänsä sellaiseksi, mikä itselle parhaalta tuntuu.

xo Sar

Minne kannattaa suunnata 1-2 vk matkalla?
– Mun ystävä ehti olla viikon ja kierrettiin Balia ihan kunnolla. Välimatkat siellä ovat lyhyitä, joten kaikki on mahdollista. Riippuu täysin siitä, mitä matkalta haluaa. Kutan kiertäisin itse kaukaa.

Koetko, että ois turvallinen paikka matkustaa yksin Balille?
– Mielestäni kyllä. En kokenut matkan aikana itse mitään sellaista, miksi en sinne joskus voisi yksin lähteä. (Toki sekin voi riippua paljon siitä, millaisissa paikoissa yöpyy.)

Tulitko sä tai sun matkaseura kipeäksi kertaakaan? Ruokamyrkytys?
– Mä olin itseasiassa reissun viimeiset neljä päivää huonovointisena. Piti tarkkaan miettiä, mitä ruokaa pystyi syömään. Ranuista ja hedelmistä koostui mun vikat päivät.

Oliko Balilla kaikissa rakennuksissa liskoja ja ötököitä?
– Useissa paikoissa kyllä. Mutta gekoista ei ole mitään haittaa, joten niitä ei tarvi pelätä.

Onko siellä oikeasti niin kaunista kuin kuvissa
– On, jos osaa paikat valita oikein!😉

Lähdössä reissuun yksin kahden lapsen kanssa(11 ja 16), niin turvallisuus ja liikkuminen mietityttää?
– Riippuu varmasti paljon siitä, missä aiotte siellä matkustaa. Taksilla pääsee kätevästi paikkoihin, joten liikkumista ei tarvi miettiä. Mulla oli ainoastaan Kutalla sellainen fiilis, että laukusta kannattaa pitää vähän paremmin kiinni.

Onko jotain tiettyä hotellia/majoitusta, jota suosittelet?
– Gravity Uluwatussa jätti erittäin positiiviset fiilikset. Todella kaunis paikka. Ei tosin lapsiperheille.

Oliko kivojen hotellien/hostellien löytäminen helppoa?
– Hostellit ei oo meikäläisen juttu, joten niissä en reissun aikana yöpynyt. Kivoimmat hotellit löysin Instagramin kuvista ja sitä kautta osasin hakea ne esim. Bookingista.

Oliko siellä kallista? Minkä hintaista ruokaa?
– Ruoka-annoksen sai aina alle 100 000(IDR), eli alle kuuden euron. Ensimmäisinä päivinä löydettiin hotellimme läheltä ihana Meksikolainen, jossa meidän annos taisi maksaa vähän vajaat kolme euroa. Ruoka oli mielestäni siis aika halpaa, kun taas esimerkiksi Canggussa vaatteet yms. olivat kalliita.

Onko rankkaa vaihtaa hotellia niin usein?
– Varasin ensimmäiselle yhdeksälle yölle saman majoituksen, jolloin sai sen ”lomamoodin” päälle. Vasta sen jälkeen aloimme vaihtaa majoitusta usein. Vaikka matkani olisi ollut vain viikon tai kaksi, olisin silti halunnut vaihtaa majoitusta usein. Balilla on niin paljon nähtävää, joten en haluaisi jumittaa vain yhdessä paikassa. Usein hotellien työntekijät kantoivat laukkumme taksiin ja taksista huoneisiin, joten en kokenut hotellien vaihtoa todellakaan rankkana.

Haittasiko sateet joulukuusta tammikuun loppuun?
– Ensimmäisen kolmen viikon aikana satoi ainoastaan pari kertaa öisin. Viimeinen viikko oli tosi sateinen ja silloin tulikin vettä melkein aamusta iltaan. Kolme vuotta sitten Balilla ollessani joulukuussa ei muistaakseni satanut kertaakaan. Vaihtelee siis todella paljon.

Missä kannattaa vaihtaa valuuttaa paikan päällä?
– Sieltä löytyy paljon valuutanvaihtopisteitä. Itse vaihdoin jo Suomessa, mutta nostin vielä myöhemmin lisää automaatilta.

Mistä kannattaa hankkia viimeisen päälle villa?
– Riippuu taas paljon siitä, mitä lomalta haluaa. Uluwatu(kivat biitsit) tai Canggu(rento fiilis, ihania ruokapaikkoja).

Missä päin Balia on ihanimmat ja rauhallisimmat rannat?
– Uluwatussa. Mutta esimerkiksi erilaiset saaret (Gilit ym) ovat ihan omassa luokassaan rantojen osalta.

Joku sanoi, että siellä on ahdasta. Tosi paljon ihmisiä kaikkialla?
– Kyllä, liikenne on aika sekava ja ihmisiä on paljon. Meidän yöpymispaikat olivat todella rauhallisia, joten vilkas liikenne-elämä ei häirinnyt.

Miksi valitsit Balin matkakohteeksi?
– Vietin siellä kolme vuotta sitten muutaman viikon joulun aikaan, jolloin olin varma, että sinne on päästävä joskus ainakin kuukaudeksi uudestaan.

Kerroit että löysit matkan hotellit IG:stä, olisi mukana kuulla miten teet IG etsintää?
– Seurailemalla erilaisia tilejä. Kuviin on yleensä tägätty hotellit, joten sitä kautta löysin melkeinpä kaikki meidän majoitukset. Mm. thebalibible, baligasm, balicili, balihotels_ ja näitä löytyy vaikka kuinka paljon!

Vatsataudit yms. Voiko ”kylmää ruokaa” syödä, esim sushi?
– Ravintoloita kannattaa valita TripAdvisorin kautta. Syötiin ihan normaalisti sushia myös reissun aikana. Silmämääräisesti kyllä näkee, missä ravintolassa kannattaa syödä ja missä ei. Katukeittiön ruokia en maistanut lainkaan.

Millaisella budjetilla on järkevä lähteä reissuun jos ei ole luksuslomalla?
– Pienellä budjetilla selviää varmasti hyvin. Meidän kallein hotelli taisi maksaa yöltä vähän reilut 200e. Oltiin kuitenkin viiden tähden hotelleissa myös, joten perushotellin saa varmasti tosi edullisesti. Villat ovat myös aika edullisia Balilla.

Minne kaikkialle kannattaa mennä kahden viikon lomamatkalla?
– Kannattaa seikkailla mahdollisimman paljon, sillä Balilla on niin upeita paikkoja. Kahden viikon lomalla olisin ainakin Canggussa, Uluwatussa ja Ubudissa.

Onko noissa kaikissa ihanassa hotelleissa majoittuminen kuinka hintavaa?
– Öiden hinta vaihteli 80-250euroon muistaakseni. Muualla maailmassa noista saisi varmasti pulittaa paljon enemmän.

Millä suojakertoimella pärjäisit reissulla? Käytitkö rusketusöljyä yms lisänä?
– Kasvoissa suojakerroin oli miltei koko ajan 30. Kropassa alkuun 30, sitten 20 ja loppuaika meni pelkästään öljyllä.

Miten liikuitte paikasta toiseen kun vaihdoitte resorttia? Näittekö paikallisten elämää?
– Taksi on Balilla tosi halpa, joten sillä tehtiin kaikki siirtymät. Nähtiin myös paikallisten elämää. Esim. Hideout Bali oli kaukana kaikesta ja siellä sai fiilistellä ihan kunnolla paikallisten elämää.

Paljon shoppailut maksoi, esim sisustusjutut?
– Sisustusjutut olivat vähän Suomen hintaa halvempia. Vaatteita en tainnut ostaa lainkaan, koska ne ovat siellä aika hyvissä hinnoissa.

Onko jatkuvasti kuuma?
– No on kyllä. Housuille ja pitkille puseroille ei ollut käyttöä.

Miten pärjää yksin naisena siellä? Jos haluaa toteuttaa määmatkan yksin?
– Mä voisin ainakin lähteä yksin Balille. Kiva hotelli alle ja sit vaan nauttimaan meiningistä! Mikäs siinä yksin ollessa.❤️

Tuntuiko skootterilla ajaminen turvalliselta vai oliko se pelottavaa?
– Alkuun oli aika kuumottavaa, kun liikenne tosiaan on aika sekava ja kaoottinen. Siihen kuitenkin tottui nopeasti. Mä tykkään kovasti ajaa, joten salaa kyllä nautin niistä ekoistakin skobamatkoista!

Saitko bensaa ja hyttysmyrkkyä joka paikasta?
– Bensaa oli miltei jokaisessa puljussa myytävänä ja hyttysmyrkkyä löysi helposti ainakin apteekista.

Varasitko valmiin matkan vai lennot ja majoitukset erikseen?
– Ehdottomasti kaikki erikseen. Näin sain tehtyä matkasta sellaisen, mitä siltä halusinkin.

Tarviiko viisumia?
– Kysymys naurattaa, koska itse allekirjoittanut maksoi sakkomaksuja Balin kentällä takaisin tullessa. 😀 Viisumin tarvii siis, jos viettää kohteessa yli 30päivää. Ja huom. myös tulo- ja lähtöpäivät lasketaan tähän mukaan! Mun matka kesti 31päivää, joten otin yhden päivän sakot tuliaisiksi kotiin.

Insta on täynnä bowleja, joogaa ja kiiltokuvaa. Haluaisin realistisen kuvan Balista!
– No mutta Bali on sellainen! Joogaa, bowleja ja rentoa elämää!😉

Haluaako sieltä tulla koskaan kotiin?
– Kieltämättä olisin voinut viettää helposti vielä toisenkin kuukauden siellä. Aion ehdottomasti mennä vielä takaisin!

xo Sar


*Kaupallinen yhteistyö Porvoon kaupungin kanssa

Olen löytänyt itse Porvoon vasta pari vuotta sitten, kun huomasin ihmisten käyvän siellä kesäisin. Instagram-feedini täyttyi värikkäistä taloista, hymyilevistä tyypeistä ja ruokakateudesta. Otin mallia muista ja ajelin sinne kerran kauniina kesäpäivänä. Paluuta tästä kesäperinteestä ei ole enää sen jälkeen ollut. 

Tänä vuonna tein poikkeuksen ja painelin suoraan Balilta laukun vaihdon kautta Porvooseen viettämään sellaista legendaarista Suomi-viikonloppua pitkästä aikaa. Kyllähän te tiedätte: ”siellä ja tuolla käydään, ravintolaa ei enää sitten vaihdeta ja noissa on pakko käydä ennen kotimatkaa,  vaikka kuinka väsyttäisi ja kuvia ei saa sitten missään nimessä unohtaa.” Eli suoraan sanottuna sellainen pieni stressi alkaa jo ennen menomatkaa – ollaan me suomalaiset kyllä hassuja.

Minulla ei ollut tammikuussa oikein mitään suunnitelmia minkään suhteen ollessani ulkomailla, joten tällainen aikataulutettu viikonloppu tuntui silti jännittävältä erikoisuudelta, jota odotin kaikesta huolimatta kovasti. Pientä jännitystä ilmaan loi myös ajatus siitä, voiko Porvoossa olla muka talvellakin. Niin ne kovasti väittää.

Saavuttiin ystäväni kanssa navigoiden Porvooseen perjantai-iltana. Hotellimme oli nimeltään Pariisin Ville ja se kaunis puutalo oli yhtä sympaattinen kuin hänen nimensäkin. Meidät otettiin vastaan ystävällisesti ja ohjattiin huoneeseen, joka näytti ihan aikuisten nukkekodilta. Kukkatapetit! Jos rakkautta on olemassa ensisilmäyksellä, se oli sitä.

Pienen freesauksen jälkeen näytettiin taas ihmisiltä ja aloitettiin suunnistus ravintolaan, jossa meillä oli pöytävaraus. Niinkin pienessä kaupungissa kuin Porvoossa voi näköjään eksyä, sillä meidän ravintolamatka muuttui siitä 30metrin matkasta melkoiseksi suunnistusoperaatioksi. Korkkarit siinä säässä toivat sitten vielä sellaisen oman jännitysnäytelmätwistin mukaan. Google Mapsin kautta SicaPelle löytyi ja tytöt vaihtoivat vihdoin vapaalle.

Ruoat ja viinit vaan vaihtuivat. Mä en rehellisesti edes muista, kuinka monen ruokalajin illallinen me syötiin. Se taas ehkä kertoo siitä, että ravintola oli onnistunut välittämään melkoisen ruokakokemuksen, kun ei edes laskuissa pysytty mukana. Sen muistan, että tämä oli yksi hienoimpia ravintolaillallisia koskaan. Mieleeni jäi myös vahvasti ammattitaitoinen Sommelier, jonka tarinoita viineistä olisi voinut hyvin jäädä kuuntelemaan vielä tunneiksi. Kolmen tunnin jälkeen me maltettiin vihdoin lähteä takaisin nukkekotiin. SicaPelle oli kyllä just sitä, mitä mä siltä toivoinkin.

Aamulla saatiin ihana aamiainen sänkyyn, saunottiin, kierreltiin vanhan kaupungin sisustuskaupoissa satumaisessa lumisateessa ja nautittiin herkullinen brunssi Café Postressa.  Ja tiiättekö mitä, nää aikataulutetut viikonloput ei oo yhtään hullumpia!

Porvoon fiilistä ei pysty oikein tekstin kautta kuvailemaan, vaan se pitää itse kokea. Tuntuu, että siellä kello pysähtyy ja sellainen kiire unohtuu kokonaan. Se kaupunki on niin ihana, että sitä voisi vaan tuijotella tuntikausia kahvilan ikkunasta. Me stadilaiset ollaan onnekkaita, kun meillä on tällainen ”pakopaikka” kaikesta siitä stressistä vain puolen tunnin ajomatkan päässä. 

Tästä kesäkaupungista tuli mulle myös paikka, jonne aion lähteä ainakin kerran talvessa rentoutumaan. Unohdan kellon ja nautin. Sitä elämä voi parhaimmillaan olla!

Ps. Tämän linkin kautta pääsette tutustumaan vielä suoraan Porvooseen!

xo Sar