Minulta usein kysytään, mikä sävy mulla on hiuksissani. Kommenttien mukaan myös väri vaihtuu niissä parin viikon välein, sillä ne kuulemma näyttävät aina vähän ”eriltä”.

Olen käynyt kampaajalla värjäämässä hiukseni viimeisen kerran ehkä joskus huhtikuussa. Kesä ja aurinko ovat varmasti tehneet näihin tehtävänsä, mutta oikealla hoidolla hiuksista voi saada leikisti kampaajan jälkeiset fiilikset.
Kun mulle värjättiin vaalea tukka, en tiennyt käsitettä hopeashampoo. Oon ollut muutenkin aikoinaan todella laiska hoitamaan hiuksiani, joten vaalean tukan tullen oli skarpattava. Muistan laittaneeni kampaajalle viestiä, miksi nämä hiukset eivät pysy sellaisina kylminä, vaan vaihtavat väriä pesun jälkeen keltaisiksi. Hän kysyi, olenhan muistanut käyttää hopeashampoota, no en tietenkään.

Siitä alkoi mun seikkailu hopeashampoiden matkassa ja kokeiluja matkan varrelle on mahtunut todella paljon. Nyt olen löytänyt vihdoin tuotteet, jotka pitävät ainakin oman tukkani kylmänvaaleana.

Shampoona käytän Cutrinin, Reflection Silver Shampoota, jonka annan vaikuttaa ainakin reippaat kolme minuuttia. Jos lopputuloksesta haluaa vieläkin kylmemmän, vaikutusaika saa olla yli viisi minuuttia.

Hoitoaineena mulla on käytössä BP:n Platinum Mask, jonka annan vaikuttaa myöskin 1-10minuuttia riippuen halutusta lopputuloksesta.

Nämä kaksi tuotetta pitävät siis ainakin itseltäni keltaisuuden poissa, mutta en voi mennä takuuseen siitä, että tämä kombo toimisi kaikilla.

Kosteisiin hiuksiin suihkutan kauttaaltaan Schwarzkopfin, Gliss Balsamspraytä (jonka itseasiassa löysin Betteboxin kautta) ja latvoihin laitan muutaman tipan Maybeautyn Moroccan Miracle hiusseerumia. Näillä tuotteilla en tunne käsitettä ”takut”.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain hyötyä teille vaaleatukkaisille! Painotan vielä, että olen havainnut nämä tuotteet itselleni sopiviksi, mutta en ole todellakaan varma, toimiiko nämä kaikilla.

Tässä ovat siis ne tuotteet, mitä käytän siihen ”sävyyn”, mikä tukassani tällä hetkellä on. Oma tyvikasvu tuo myös oman twistinsä mun hiuksille. Ollut kyllä ihana fiilis, kun ei ole enää tarvinnut parin viikon välein leikkiä väripurkeilla ja huomaan tukkanikin kasvavan nopeammin, vaikka sitä aikonaan hurjasti vaalennettiinkin.

Perjantaina seikkailen pitkästä aikaa kampaajalle, mutta en ole edes täysin varma, tarviiko nämä hiukset enää mitään väriä! 🙂

xo Sar

Törmäsin erääseen viihdeuutiseen itsestäni Facebookin feedillä. Kommentti linkitettyyn juttuun oli: ”Mitä mieltä olette? Tumma vai vaalea?” Kommenttiboksissa oltiin sitä mieltä, että tumma sopii paremmin, mutta näiden kommenttien seassa oli myös erään Lailan kommentti. Laila ei kertonut vihaavansa uutta hiustyyliäni, hän ei kiinnittänyt huomiota yhden suortuvan väärään asentoon tai valitellut sitä, kun kuvassa ei näy kasvojani. Hän päätti tomerasti kommentoida juttua näin: ”Paksut reidet.”

Jäin miettimään tätä kommenttia, en siis sen takia, että alkaisin pohtimaan niitä paksuja reisiäni vaan yleisesti sitä, kuka kehtaa laittaa julkisesti tuollaisen kommentin juttuun, missä ei millään tavalla ole edes jalkani näkyvillä tai vaikka olisikin, mikä ajaa sut siihen pisteeseen, että tuollainen kommentti pitää kirjoittaa?

Ensi kerralla tämä Laila voisi käyttää aikansa järkevämmin ja vaikka kehua ystäväänsä tai kiittää posteljoonia tärkeästä työstä. Niitä hymyjä ei myöskään siinä kaupan kassalla ihan liian usein vaihdeta! 😉 Mulla on lisäksi myös neljäkymmentäviisi muuta ehdotusta – ota rohkeasti yhtyettä!

Ei olla me Lailoja viikonloppuna, vaan nautitaan mielummin positiivisesta fiiliksestä ja ehkä vähän kuohuvasta myös.

(Hiuksistani toivottiin kuvaa myös edestäpäin. Painetaan nyt ihan perinteisellä selfiellä menemään.)

Ihanaa viikonloppua!

xo Sar

Kuudennella luokalla värjäsin tukkani ensimmäistä kertaa kaupasta ostetulla kastanjan sävyisellä kevytvärillä. Siihen maantienvaaleaan tukkaan muutos oli iso, mutta olihan se nyt silloin cool.
Yläkoulussa tukkani oli punainen. Siis kyllä. Aivan tulenpunainen. Sanni rokkaa nykyisin sillä tukalla aika mielettömän hienosti, mutta voitte vaan kuvitella, miltä se siihen aikaan näytti ”mitä ohuemmat kulmakarvat sen parempi” -muotivillityksen kanssa sekä täysin meikittömällä naamalla. Sen aikainen koulukuvani kertoo kaiken oleellisen – Sara, ei punaista tukkaa sinulle.
Siitä eteenpäin tukkani on vaihtanut väriä mustasta vähän vaaleampaan ruskeaan ja taas takaisin tummaan. Värjäyskertoja on siis ollut elämäni aikana aika monta, ja jos voisin mennä ajassa taaksepäin ja antaa jonkinlaisen vinkin sille alakouluikäiselle Saralle, niin sanoisin, että jätä hyvä tyttö se väripaketti sinne kaupan hyllylle.

Olen viihtynyt tummassa tukassa tosi hyvin, mutta aina kahden viikon jälkeen tyvivärini on huutanut apua. Tätä värjäyskierrettä on jatkunut siis ainakin sen kolmetoista vuotta. Siihen, kun lasketaan pidennysten aiheuttamat vahingot, niin hiukseni voisivat olla todella huonossa kunnossa.

Onnekseni tähän polulle on mahtunut mitä mahtavimpia kampaajia, jotka ovat pitäneet huolta hiuksistani tiiviiden värjäyskierteiden ja hiustenpidennystenkin aikana.

Sain tuossa joku aika sitten päähäni ajatuksen, että minusta pitää tulla vaalea, sillä sitä en ole ollut sitten alakoulun jälkeen. Ystäväni suositteli Jennaa, joka toimii Gyylissä kampaajana. Vähän matalalla äänellä sopersin hänelle haluavani vaaleaa tukkaa, ja hän tokaisi reippaasti, että ilman muuta. Aloitetaan raidoilla.

Siis, hän ei sanonut, että tukkani on liian tumma ja tätä on vaikea saada vaaleaksi? Hän ei sanonut, että tukkani tulisi kärsimään todella paljon? Hän sanoi ne asiat, joita jokainen asiakas haluaisi kuulla kampaajalla – oli sun tukkasi musta tai pinkki.

Siitä alkoi meidän yhteinen taival ja eilen se päättyi jonkinlaiseen etappiin, sillä sain toivomani värin hiuksiini. Monia tunteja se vei(ainostaan tosin kolme kampaamokäyntiä!!), mutta hyvän kampaajan lisäksi sain elämääni uuden ihanan ystävän.

Vasemman puolimmainen kuva on otettu ennen kampaajaa, jolloin edellisestä käynnistäni oli noin puolitoista kuukautta. Tummaan pohjaan tehty vaalenneus muuttui vähän oranssahtavaksi ajan myötä, kunnes se päästiin vaalentamaan uudelleen.

Hiuksiini ei missään vaiheessa tehty kokopäävaalennusta, vaan vaalennus suoritettiin raidoittamalla, jotta oma tukkani ei vaurioituisi.

Käykää ihmiset kampaajalla! Tukanleikkuun ohessa voit höpötellä vaikka mitä sun koiralle kuuluu, koska miksi ei. Se on terapeuttista. (Tosin varmista myös kampaajalta, että sille on ok, kun höpöttelet.)

Hiukset: Jenna Granholm / Gyyli

ps. Jos joku näkee mut vielä joskus haaveilemassa tummasta tukasta, niin ne ajatukset ottakoon pois minusta!

xo Sar