Parempaa uutta vuotta

Ennen tätä kirjoitusta palasin tämän vuoden maaliskuussa tehtyyn postaukseen, jossa kävin läpi vuotta 2017. Oli surullista huomata, että tämäkään vuosi ei ollut ihan sellainen, mitä tästä suunnittelin. Kun Bangkokissa tasan vuosi sitten ikimuistoisella dinnerillä kohotin onnellisen maljan(jos toisenkin) uudelle vuodelle 2018, en olisi uskonut, millaisen vuoden joudun käymään läpi.

Havahduin lokakuussa siihen, että en yksinkertaisesti päässyt enää sängystä ylös. Peruin sovittuja tapaamisia sen verran, mitä pystyin ja vetosin kovaan kiireeseen. Kiire minulla olikin, mutta mikään ei kiinnostanut. Halusin olla vaan yksin ja viettää päivät kotona. Ajatus lähikauppaan menemisestäkin ahdisti minua. Huonoimpina päivinä en avannut edes verhoja.

Instagramissani ja iltapäivälehdissä hymyilin, vaikka minuun sattui, koska niin kai kuului tehdä. Olin päättänyt, että olen se vahva tyyppi, joka saa puskea pahan olonsa ulos vain kotona, kun kukaan ei ole näkemässä. Jaksoin sitä hetken, kunnes päästin tunteet valloilleen ihan kunnolla. Saatoin purskahtaa itkuun jopa ruokaostoksilla tai ravintolaillallisilla, koska en pystynyt enää salaamaan huonoa oloa. Ymmärsin, että mitä enemmän toitotin itselleni, että kaikki on hyvin, niin kaikki meni vain huonommaksi. Tiesin vain sen, että jotain oli tehtävä, jos halusin saada oloni paremmaksi.

Olin juuri pakannut elämäni taas kerran laatikoihin ja muuttanut uuteen asuntoon. Luulin naiivisti, että nyt alkaa vihdoin se elämä, joka mulla oli ollut kadoksissa jo hetken. Muuton myötä itselläni alkoi kuitenkin aivan uusi prosessi ja välillä tuntui siltä, etten olisi koko eroprosessia missään vaiheessa käynytkään kunnolla läpi, vaikka kuukaudet ennen sitä olivatkin yhtä helvettiä.

Muutamia viikkoja myöhemmin halusin vain päästä pois. Määränpäällä ei ollut niinkään väliä, kunhan se oli kaukana. Ostin lentoliput ja lähdin Aasiaan. Teki mieli paeta. Pari viikkoa vietin kaukana kotoa aivan yksin. En tainnut puhua reissun aikana muuta kuin työntekijöille, mutta sellaista matkaa toivoinkin. Tunsin pitkästä aikaa, että voin hengittää kunnolla, eikä rinnassa ollut sitä pistävää kipua tai inhottavaa ahdistusta. Olin jopa hetkittäin onnellinen, ja se tuntui vieraalta tunteelta.

Takaisin tullessani aloitin jouluvalmistelut ja tein paljon töitä. Mitä enemmän olin menossa, sitä vähemmän minulla oli aikaa miettiä mitään. Rakastan joulua, enkä halunnut pilata sitä ikävillä ajatuksilla. 

Nyt olen matkalla, jonka buukkasin useita kuukausia sitten ex-poikaystäväni kanssa. Meinasin jättää reissun tekemättä, mutta olin nähnyt paljon vaivaa tämän eteen ja olisi ollut sääli jättää kaikki väliin. 

Kulunut vuosi oli mulle äärettömän raskas ja opettavainen. Vaikka näytin niitä vaikeitakin hetkiä somessa, te pysyitte mukana ja jopa kannustitte minua olemaan avoimempi ja rehellisempi. Olen todella kiitollinen teistä.

Olen onnellinen tällä hetkellä siitä, että vuosi vaihtuu vihdoin ja pääsen jättämään tämän kaiken tuskan taakseni. Ensi vuonna aion kysyä itseltäni, mitä minä haluan tältä vuodelta ja mennä täysillä jokaista unelmaani kohti. Aion antaa ystävilleni aikaa ja vuorostani kuunnella heitä. Yritän etsiä takaisin luottamusta uusia ihmisiä kohtaan sekä löytää takaisin sen Saran, joka olin vuosia sitten. Se huoleton, onnellinen, iloinen ja ennen kaikkea omasta elämästä täysillä nauttiva tyyppi.

Tein viime vuonna lupauksen itselleni, että keskittyisin tänä vuonna itseeni. Sitä lupausta en pitänyt, joten ensi vuonna on vihdoin sen vuoro.

Parasta uutta vuotta teille, lukijat.

Ps. Toivottavasti tekstini jää vaan blogiin, koska tänne se oli ainoastaan tarkoitettu.

Tänään mua hymyilyttää, koska vuosi 2019 otetaan vastaan näissä tunnelmissa:

xo Sar

 

10 Comments
  • Laura K.
    Posted at 15:26h, 31 joulukuun Vastaa

    Parempaa uutta vuotta meille kaikille! Todellakin vietetään sellaista aikaa kuin itse halutaan ja niiden ihmisten kanssa joiden kanssa kolahtaa oikeella tavalla 💯🔥💎!

  • Elina
    Posted at 15:43h, 31 joulukuun Vastaa

    Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa tulevaa vuotta! 🎉

  • Arja Vauhkonen
    Posted at 16:46h, 31 joulukuun Vastaa

    Hyvää tulevaa vuotta! Sua on kivaa seurata somessa, kiitos kun teet työsi hyvin!

  • Lilja
    Posted at 19:19h, 31 joulukuun Vastaa

    Surullista, että iltapäivälehden piti silti julkaista otteita tästä, vaikka pyysit lopussa selkeästi toista. Ei ole ihmisillä mitään moraalia, harmi. Tsemppiä Sinulle Sara!!❤

  • Raikuli
    Posted at 20:02h, 31 joulukuun Vastaa

    ”….että vuosi vaihtuu vihdoin ja pääsen jättämään tämän kaiken tuskan taakseni. ” Ei kai se näin helppoa ole? 2018->2019 ja kaikki unohdettu, kaikki vuoden aikana tapahtunut pyyhkiytyy pois? Minä en tuohon pysty, Hienoa, jos sinä osaat sen tehdä.
    Hyvää Uutta Vuotta!

  • Bornglobal
    Posted at 21:50h, 31 joulukuun Vastaa

    Tiedän ja jaan tunteesi tuosta samasta aiheesta mistä kirjoitat. Tunne on niin lamaannuttava ja voimat vievä. Tuntuu, ettei mikään saa nousemaan siitä pettymyksen paskasta mihin uppoaa. Itkettää, potkituttaa ja kiroiluttaa. Kaikki muuttuu silmän räpäyksellä täydellisestä onnesta täydelliseksi suruksi. Itse käyn vielä noita tuntemuksia läpi. Jollakin on vain jaksettava päivä kerrallaan. Tekee mieli vain kirota ja itkeä.

  • tsemppaaja
    Posted at 22:19h, 31 joulukuun Vastaa

    Hyvää uutta vuotta. Upea allaskuva! vuodesta tulee varmasti parempi. Erot ovat aina ikäviä, mutta vain eroamalla voi löytää jotain parempaa ja pysyvää jatkossa

  • Emilia
    Posted at 20:04h, 01 tammikuun Vastaa

    Missä olet? Näyttää niin kauniilta ja lämpimältä, haluaisin itekki jonnekkin lämpöön.. minne suosittelisit? 🙂

  • Pinja Mitrovitch
    Posted at 01:50h, 02 tammikuun Vastaa

    Kiitos aitoudesta ja rehellisyydestä.
    Olet ihana!

    yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi

  • Mie vaan
    Posted at 16:03h, 02 tammikuun Vastaa

    I feel you! Edellisen suhteen loppuvaiheilla rinnassani kasvoi musta möykky ja pelkäsin lopulta muuttuvani itse yhdeksi isoksi möykyksi. Viimeisellä yhteisellä ”lomamatkalla” huomasin miettiväni, että teen itselleni jotain pahaa, että se kaikki paska loppuisi. Olin yksinäisempi kuin koskaan ollessani väärän ihmisen kanssa. Lopulta, liekkö se sisäinen ääni, ei enää kuiskinut vaan huusi, että nyt prkl, lähde kun vielä voit. Nyt on hyvä olla 🙂

Post A Comment