Kun ei ole mitään sanottavaa

Olen viimeisen viikon avannut jokaisena päivänä tietokoneen ja kirjautunut sisään blogiportaaliin. Edessä on tyhjä kirjoitusalusta ja mielessä pakonomainen ajatus siitä, että nyt pitää kirjoittaa. Mitäs sitten, kun mitään ei synnykään? Kirjoittaminenhan on yksi intohimoistani, mitä täällä oikein tapahtuu?

Olen törmännyt kesällä useamman kerran kysymykseen: ”Oletko sä lomalla?”
Tämä on saanut minut pohtimaan omaa elämäntilannettani. Käytännössä olen siis lomalla, sillä kyllähän mä saan mennä ja tulla, miten mä ikinä haluan. Kun taas osittain kuitenkaan en ole. Tekstiä pitäisi syntyä muutaman kerran viikossa, huomaan avaavani meilit useita kertoja päivässä yhteistöiden tiimoilta ja ajatus siitä, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa on isosti läsnä omassa elämässäni.

Tämä voi kuulostaa aika hullulta, mutta tällaisia ajatuksia olen käynyt viime päivät läpi. Välillä ihailen salaa sitä fiilistä, kun jengi jää oikeasti kesälomalle. Tietokone suljetaan kunnolla ja avataan vasta kuukauden päästä. Samalla virittäydytään täydellisesti siihen moodiin, että kenenkään ei tarvitse saada mua just nyt kiinni. Näin yrittäjänä kuukauden täydellinen poissaolo kuulostaa jopa pelottavalta ajatukselta itselleni. Se kaikki voi olla pois mun mahdollisista työkuvioista. Mitä sitten, jos sen kuukauden aikana missaankin jonkun tärkeän työjutun ja sitä on mahdotonta enää puhua takaisin itselleen?

Olen silti todella onnekkaassa asemassa, kun saan tehdä tällaista työtä. Muutaman viikon poissaolo somesta ei saisi olla maailmanloppu. Onhan se myös aivan käsittämätön ajatus, että siltä se voi välillä tuntua. Pitäisi osata nauttia hetkistä, eikä olla rustaamassa muistiinpanoihin, että muistanhan varmasti kirjoittaa tästä kokemuksesta blogiini tai että kyllähän tästä on saatava kuva Instagramiini. Some-elämä ei ole kuitenkaan sitä oikeaa elämää kenellekään. Se on usein siloteltua, kaunista ja onnellista. Pitäisi osata olla myös rehellisempi.

Muutaman viikon tauko täältä on tehnyt aidosti hyvää, koska nyt tämä homma tuntuu taas kivalta.

ps. Kokeilin myös elämää viikon ajan prepaid-liittymällä. Oli siisti fiilis olla hetken tavoittamattomissa.

Osaatteko te olla offline?

xo Sar

10 Comments
  • sonja
    Posted at 19:43h, 30 heinäkuun Vastaa

    Mistä kuvan aurinkolasit 🙂

    • sarasieppi
      Posted at 19:56h, 30 heinäkuun Vastaa

      Ne on Guccin😊

  • Ässä
    Posted at 23:29h, 30 heinäkuun Vastaa

    Olen rekisteröitynyt ainoastaan facebookiin. Muutama vuosi sitten huomasin kirjautuvani faceen tyyliin miljoona kertaa päivässä. Tein uuden vuoden lupauksen että käyn facessa ainoastaan viikonloppuisin. Tähän mennessä lupaus on pitänyt. Toisaalta, selailen muita somekanavia arkisin (en viikonloppuna) senkin edestä, että en mä nyt tiedä osaanko sittenkään olla ihan kunnolla offline 😀

    Jos on yrittäjänä ja vielä sun alalla, niin on ymmärrettävää että pitempää sometaukoa on vaikea ottaa. Silti pieni paussi voi piristää 🙂

  • Piitu
    Posted at 14:00h, 31 heinäkuun Vastaa

    Poistin facebookin viime syksynä eikä instagramiakaan viikon kokeilun jälkeen tarvinnu. Jotenkin koin että en tee niillä mitään. Kyllä sitä muutamat on ihmetelly…. Eikä oo jääny ikävä. Oon 31v eli 9v ehti face mulla olla. Tuskin otan takaisin ikinä.

    Mutta monia blogeja luen joten sen verran älyluuria tarvii. Joten kiva kun tulit takaisin kirjoittelee:)

  • emppu
    Posted at 14:32h, 31 heinäkuun Vastaa

    Ei tunnu sun blogis kauheesti ihmisiä kiinnostavan?

    • sarasieppi
      Posted at 14:55h, 31 heinäkuun Vastaa

      Mitähän tällä tarkoitat?

  • emppu
    Posted at 19:01h, 31 heinäkuun Vastaa

    Jaa-a, siinähän sulla mietittävää!😮

    • sarasieppi
      Posted at 22:08h, 31 heinäkuun Vastaa

      No mulla on kyllä itsellä tiedossa blogiluvut.😉

  • Karza
    Posted at 20:21h, 01 elokuun Vastaa

    Sydämeni ei kestä näitä hulluja ihmisiä kommentoimassa asiattomuuksia. Toivon koko sydämestäni sinulle Sara kaikkea hyvää elämääsi, pysy just tuollaisena. Minä kiitän ja jätän kommenttien lukemisen tähän.

  • Elli
    Posted at 23:44h, 04 syyskuun Vastaa

    Olen itse ollut yrittäjän asemassa jo 5 vuotta… Kuinka ahdistavaa välillä on se, että on aina tavoitettavissa. Kirjoitat ylempänä, että pitäisi tarttua hetkeen yms. mutta se vaan ei ole mahdollista yrittäjänä… Sun pitää joka hetki olla skarppina vaikka ei kuitenkaan pidä, mutta sun työ vaan pakottaa siihen. Itse olen vielä lisäksi liiallinen perfektionisti. Teen täysin erilaista työtä kuin sinä, mutta voin samaistua täysin tuntemuksiisi. Koska on se päivä, kun vois vaan chillisti sulkea koneen ja puhelimen ja olla tavoittamattomissa… Never. Ja vaikka tapahtuiskin, niin silti se on tuolla takaraivossa… Pitäis miettiä, että mitä oikeesti haluaa elämältään 🙂 Tsempit vielä EVS haastattelun tuoksinan jälkeiseen elämään. Mä kannatan, että jatkat elämää ja that’s it. Antaa ihmisten jauhaa jos on jauhaakseen, ja paska juttu, mut tulipahan tehtyä ja kokemusta rikkaampana. Oot huippu 🙂

Post A Comment