Kun ei vaan lähde

On olemassa niitä päiviä, kun ruokapäätökset osaa tehdä sekunnissa, tekstiä syntyy täysin kivuttomasti romaanin verran, lähetetyt Whatsapp-viestit ovat täynnä emojia, Töölönlahden voisi juosta viisi kertaa hengästymättä(no ehkä vähän värikynäilin) ja kaikki sotkut kotona näyttää taideteoksilta. Jotta sellaisia päiviä on, vastapainona täytyy ilmeisesti löytyä sellaisia hetkiä,  jolloin tuntuu siltä, että vetäisi perässä sadan tonnin painavaa rekkaa ja kaikki eteen tuleva näyttää koirien agilityradalta. Ei ole varmaan vaikea arvata, kumpi päivä mulla tänään oli.

Tänään on ilmeisen vaikeaa tuottaa edes normaalia tekstiä, joten höpöttelen vaan hassuja ajatuksiani ja kuulumisia, sillä aivotoimintani ei näköjään ole tänään valmis liialliseen pohdintaan.

Oon useammin jo puhunut siitä, kuinka aika menee nykyään vähän liiankin lujaa vauhtia eteenpäin. Tuntuu, että viikot vilisee vaan silmissä. Juuri, kun viikkoon pääsee kiinni, niin huomaakin, että elellään jo perjantaita ja taas olisi sen viikonlopun vuoro.

Ja eikä tämä varmaan mikään huono juttu ole, koska sitä nopeammin se kesä sieltä tulee. Hetken tosin sai jo fiilistellä sitä ajatusta, että ilman kaulahuivia selviytyi Kampista Stokkalle ja terassit eivä olleet enää autioina, eikä ihmiset näyttäneet enää lainkaan siltä, että sieltä sängystä olisi kammettu tähän päivään aivan väärällä jalalla. Kaupunkitunnelma oli hilpeä. Itse en ehtinyt onneksi vielä luopua edes toppatakeistani ja hyvä niin, sillä pientä takapakkia otettiin jälleen kerran näissä ilmoissa.

Buukkasimme ensi viikon aurinkomatkamme jo aikaa sitten ja silloin tuntui, että siihen olisi vielä se ikuisuus aikaa. Toissapäivänä havahduin siihen, että vappua juhlitaan jo maanantaina, joten meidän reissuunkin on enää sen jälkeen muutama hassu päivä! En malta odottaa, että pääsen kaivamaan mun kaikki mekot ja kesähärpäkkeet kaapeista ja fiilistelemään sitä, että kohta mä oikeasti olen aurinkotuolissa(mojito kädessä).  Sitä ennen on mukavasti töitä ja kivoja kamppiksia tulossa, joten ihan hyvillä mielin täällä vielä viimeistä viikkoa viedään ennen palmuhommia ja stressittömyyttä!

Kuvat: Laura Karppanen

Nyt on parempi laittaa kone kiinni, vääntää keittiössä spaghettibolognese ja katsoa uusimmat Tempparit. Päätin, että huomisesta tulee parempi päivä ja hymyilen enemmän kuin kerran.

Mitä te teette, kun päivä ei suju niin kuin siinä sun lempparileffassa ja jopa ohikukijat tuntuu vastustajilta? 😀

xo Sar

10 Comments
  • LP
    Posted at 22:14h, 26 huhtikuun Vastaa

    Kevät aiheuttaa itselle melko usein masennusta.. Tiedä sitten mistä johtuu. Toiset päivät parempia, jotkut voi tuntua että kaikki menee pieleen. Kannattaa muistaa d-vitamiini purkista. Suomessa sitä saa syödä vuorokauden ympäri kun aurinko paistaa vähän niin ja näin 🙂

  • LP
    Posted at 22:17h, 26 huhtikuun Vastaa

    Siis vuoden ympäri, piti lukea 🙂 sänky kutsuu..

  • BR
    Posted at 23:21h, 26 huhtikuun Vastaa

    Musta on ihailtavaa miten aidosti kirjoitat, jatka samaa mallia!
    Tsemppiä kevääseen 🙂

  • Emma
    Posted at 07:26h, 27 huhtikuun Vastaa

    Tosi kiva lukea sun juttuja! Vaihtelua tän päivän blogiskeneen, kun sulla on välillä myös huonompia päiviä eikä kaikki ole täydellistä 🙂 Niin se menee meillä muillakin. Hyvää kevään jatkoa!

  • RJMP
    Posted at 10:36h, 27 huhtikuun Vastaa

    Minusta Sara olet onnistunut monessa, mutta tiedän tunteen että miltä tuntuu olla epäonnistunut, itsellä tuntuu välillä että koko elämä on epäonnistunut omalta kohdalta ja Sara sä oot oikeesti voima nainen mieleltäsikin koska jaksat päivästä toiseen tehdä asioita vaikka ne ei huvittaisikaan tehdä. Ymmärrän sinua siis jollakin tavalla hyvin kun itsekin kokenut sitä epäonnistumista, eli ei muuta kuin tsemppiä elämässä, ja eteenpäin vain sanoi mummo lumessa.

  • Riina
    Posted at 10:46h, 27 huhtikuun Vastaa

    Moikka!
    Tämä asiani nyt ei suoranaisesti liity tämänkertaiseen postaukseesi, mutta kirjoitanpahan kumminkin. Se, mitä mä halusin sanoa on, että sä vaikutat aivan tosi mukavalta, sympaattiselta, herttaiselta ja fiksulta naiselta. Toivottavasti osaat jättää suhun kohdistuneet ilkeät kommentit omaan arvoonsa. Ilkeiden kommenttien lähettäjillä on itsellään paha olo, jonka he purkavat usein kateuttaan toisiin ihmisiin. He nauttivat siitä, kun saavat loukattua toista. Todellisuudessa he kuitenkin salaa ihailevat loukkaamiansa ihmisiä ja haluaisivat itsekin olla samanlaisia, mutteivät vain osaa.
    Aurinkoa ja positiivisia viboja kevääseen! 🙂
    Ja jatka omaa tyyliäsi!

  • Ässä
    Posted at 13:06h, 01 toukokuun Vastaa

    Silloin kun ei vaan lähde, mä annan olla. On sellasia päiviä kun sujuu ja niitä kun ei suju. Silloin sitä vaan makaa tyyliin sängyssä sen päivän ja antaa sen tunteen tulla. Voin suunnitella, että sitten kun mulla on parempi mieli, katon vaikka ne Tempparit. Sekin auttaa virkistymään. Sit seuraavana päivänä saattaa vaikka aurinko paistaa ja kappas vaan, heti tulee parempi mieli.

    • sarasieppi
      Posted at 19:35h, 05 toukokuun Vastaa

      Kyllä, näin juuri! Aina ei vaan lähde! 😀 <3

  • Outi
    Posted at 14:08h, 08 toukokuun Vastaa

    Ihan mahtava blogi. Tykkään tavastasi kirjoittaa, siitä että kirjoitat mitä ajattelet. Siinä samalla tutustuu/ihastuu ajatusmaailmaasi, johon helposti samaistun. Ja siksi se osaksi varmaan viehättääkin. Olen uusi lukija, alun perin vain seurannut instagrammissa. Nyt odotan jo seuraavaa blogipostausta täällä Englannissa, jossa asustan.

    • sarasieppi
      Posted at 10:29h, 10 toukokuun Vastaa

      Heippa Outi!<3 Vau, onpas kiva kuulla! Tervetuloa matkaan siis! 😉 Terkkuja Englantiin!

Post A Comment